Suomen maaperä

Suomen maaperän yksiköihin voi tutustua Geologian tutkimuskeskuksen Maankamara-palvelussa (klikkaa kuvaa).

Suomen maaperän yksiköihin voi tutustua Geologian tutkimuskeskuksen Maankamara-palvelussa (klikkaa kuvaa).

Maaperä käsittää kallioperän päällä olevan irtonaisen maa-aineksen. Se koostuu eri maalajitteista, kuten moreenista, sorasta, hiekasta, savesta, hiedasta ja hiesusta. Nämä ovat sedimenttejä, jotka ovat syntyneet kerrostumalla. Suomen maaperä on syntynyt pääosin viimeisen jäätikauden aikana ja sen jälkeen. 

Alimpana kallioperän päällä on pohjamoreeni tai jäätikköjokien kerrostama karkea lajittunut aines, sora ja hiekka. Näiden päällä saattaa olla syvään veteen kerrostuneita sedimenttejä, kuten savea ja silttiä. Matalan veden oloissa kerrostuneet rantakerrostumat (vallit ja tasanteet) ovat soria ja hiekkoja. Nuorimpia kerrostumia ovat järvien liejusedimentit ja soiden turvekerrostumat.

Sora, hiekka ja turve ovat Suomelle taloudellisesti tärkeitä geologisia luonnonvaroja. Soraa ja hiekkaa käytetään muun muassa rakentamisessa. Sora- ja hiekkamuodostumat ovat myös merkittäviä pohjavesivarantoja. Turve on puolestaan kotimainen energialähde. Tiiviytensä vuoksi moreenia voidaan käyttää esimerkiksi kaivosten jätealtaiden pohjien suojaukseen, yhdessä suojakalvojen kanssa.

Maaperä ja geodiversiteetti

Maaperä on muodostunut kallioperästä lähtöisin olevista mineraali- ja kivilajirakeista sekä kasvien ja eliöiden jäänteistä. Maaperä yhdessä kallioperän kanssa ratkaisee paljolti missä asumme ja mistä saamme elantomme. Maalajit sisältävät erikokoisia rakeita kuten lohkareita, kiviä, soraa, hiekkaa ja savea. Pohjoismaissa suurin osa maalajeja synnyttävistä prosesseista liittyy mannerjäätikön vaikutuksiin. Moreenia on syntynyt eroosion ja irronneen aineksen kuljetuksen kautta. Sulamisvesi on lajitellut, pyöristänyt ja kuljettanut sedimenttejä edelleen. Löydämme niitä mm. deltoista, harjuista ja savitasankojen kerrostumista. Viimeisen jääkauden jälkeisen maankohoamisen aikana maa on noussut merestä, ja tässä vaiheessa pakkasella, tuulella ja aalloilla on ollut suuri merkitys maakerrosten uudelleen jakautumiselle. Näiden jäljet voivat olla paikoitellen hyvin hallitsevia maisemassa. Tunturialueilla, joissa korkeuserot ovat suuria, myös sortumat ja vyörymät ovat olleet tärkeitä maalajeja muodostavia prosesseja.

Maalajimme ovat syntyneet pääosin vain muutaman geoprosessin seurauksena kylmässä ilmastossa. Maaperän ja maalajien monimuotoisuus on siten jo pelkästään ajallisesti tarkasteltuna paljon suppeampaa kuin kallioperän. Toisaalta Pohjoismaat on klassinen alue jääkausiin liittyvien prosessien tutkimiseen.

Kerrosrakenteita maa-aineksen ottopaikan seinämässä. Kuva J. Väätäinen, GTK.

Värikkäitä kerroksia sorakuopan seinämässä. Kuva: Jouko Niemelä, GTK.

Jäätiköt kuljettavat moreenia, joka kerrostuu jäätikön etureunassa reunan suuntaisiksi poikittaisharjanteiksi. Kuva: Harri Kutvonen, GTK.