Usein kysyttyä

Nostamme toistuvasti esiin tulevat kysymykset tälle palstalle. Vastaukset ovat peräisin kaiva.fi-sivustoa ylläpitävien organisaatioiden asiantuntijoilta.

Mihin tarvitaan kaivoksia?

Kaivokset tuottavat mineraalisia raaka-aineita yhteiskunnan tarpeisiin. Ilman niitä ei olisi metalleja eikä teollisuudessa ja rakentamisessa tarvittavia mineraaleja. Toistaiseksi ei ole keksitty muuta tapaa saada mineraalisia raaka-aineita yhteiskunnan käyttöön. Kierrätys ja kaatopaikkojen louhinta eivät ole riittäviä tyydyttämään maailman raaka-aineiden tarvetta. Suomi ja EU ovat pitkälti riippuvaisia muualta tuoduista mineraaleista.

Kuka tarvitsee kaivoksia?

Me kaikki, koko yhteiskunta. Se ei pyöri ilman niistä saatuja raaka-aineita. Jokainen meistä käyttää kaivoksista saaduista raaka-aineista valmistettuja tavaroita päivittäin.

Mitä ovat "kaivosvaraus" ja "-valtaus"?

Kaivoslaki ei tunne termejä, mutta niitä käytetään virheellisesti mediassa. Niillä viitataan kaivostoiminnan alkuvaiheen lupiin, jotka liittyvät malminetsintään, ei kaivokseen. Kaivosvaraus ja -valtaus ovat ongelmallisia termejä, koska varauksella ja valtauksella ei ole välttämättä mitään tekemistä kaivoksen kanssa. Kaivosta ei voi varata eikä vallata, eikä varaus tai valtaus ole kaivos. Varauksella tai valtauksella ei myöskään perusteta kaivosta. Malminetsintä ja kaivos ovat eri asioita niin käytännössä kuin juridisestikin. Kaivoksen perustamiseen tarvitaan kaivoslupa, joka on lupamenettelyineen aivan oma prosessinsa.

Oikeat termit ovat varaus ja valtaus (=malminetsintälupa):

Varaus antaa yksinomaan etuoikeuden hakea malminetsintälupaa, ei muihin toimenpiteisiin, paitsi alustavaan tarkasteluun ja kartoitukseen maastossa.

Valtaus on vanhan kaivoslain termi, joka nykyisessä kaivoslaissa tarkoittaa malminetsintälupaa. Malminetsintälupa antaa luvan ainoastaan tutkimuksiin, joiden avulla voidaan selvittää, onko jollakin alueella mineraaliesiintymiä.

Mediassa on ulkomaita myöten nostettu kohua siitä että Suomesta olisi "yksi kahdeksasosa varattu kaivostoimintaa varten". Yllä olevan perusteella on helppo nähdä ettei väite pidä paikkaansa. Varaus ei anna oikeutta kaivostoimintaan, eikä se rajoita muuta maankäyttöä millään tavalla.

Varauksia haetaan yleensä laajoille alueille, koska ei tiedetä, missä mahdollinen esiintymä sijaitsee ja halutaan tarkastella alueen geologiaa mahdollisimman laajasti. Malminetsintälupaa haettaessa kohdealue pienenee. Kaivoslupaa haettaessa kohdealue eli kaivospiiri pienenee entisestään, koska malmiesiintymä on paikannettu.

Mistä löydän tiedot Suomen toiminnassa olevista kaivoksista ja mikä on tilanne suljettujen ja mahdollisesti avattavien kohdalta?

Kaiva.fi-sivuston omien kaivoskarttojen lisäksi GTK:n verkkosivulla Kaivos- ja esiintymäkartat on erilaisia karttoja kaivostoiminnasta, mukaan lukien kartta kaivosprojekteista, joissa kaivoksen perustamiseen tähtäävät toimenpiteet ovat edenneet pitkälle (nyrkkisääntönä pidetään sitä, että YVA-prosessi on alkanut). Louhintatietojen alkuperäinen lähde on Tukesin julkaisemat Vuoriteollisuustilastot, jotka löytyvät Tukesin verkkosivulta Kaivostoiminta (kyseisen sivun lopussa). Suljetut metallimalmikaivokset ja teollisuusmineraalikaivokset esitetään molemmat omana karttatasonaan GTK:n Mineral deposits and exploration -karttapalvelussa.

Kullanhuuhdonta ajanvietteenä on kiinnostanut minua pitkään ja tahtoisin ryhtyä tositoimiin. Miten aloitan harrastuksen?

Kullanetsintää harrastepohjalta ja erilaisilla huuhdontamenetelmillä harjoitetaan Suomessa lähinnä Lapissa, jokisorista ja vastaavista. Irtainta kultaa kertyy niihin geologisissa prosesseissa, koska kulta on noin 10 kertaa raskaampaa kuin kallioperästä lähtöisin olevat mineraalit.

Kullanetsinnästä kiinnostuneille suosittelen tutustumista esim. kiviharrastajille suunnattuihin Kulta-verkkosivuihin.

Kalliosta kultaa löytyy toki muualtakin Suomesta, aivan kaivostoimintaan saakka, mutta Lapin irtokultaesiintymät ovat niitä, joita harrastajien on teknisesti helpointa hyödyntää.

Lapin kullankaivajat ry pitää yllä kullankaivuun perinteitä ja harrastustoimintaa.

Mistä saisin tietää jo edesmenneen sukulaismieheni mahdollisista valtauksista?

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes toimii kaivosasioiden lupa- ja valvontaviranomaisena. Kannattaa kysyä löytyisikö heiltä tietoa asiasta. Tukesin kaivosasioiden yhteystiedot löytyvät tästä.

Mitä malminetsinnällä tarkoitetaan?

Malminetsintä edeltää mahdollisen kaivoksen perustamista. Sananmukaisesti malminetsinnässä haetaan ja tutkitaan malmiesiintymää, joka saattaisi olla pitoisuuksiltaan ja määrältään kannattava hyödyntää. Keskimäärin kuitenkin vain yksi tuhannesta malminetsintäoperaatiosta johtaa kaivoksen perustamiseen.

Mitä malminetsinnässä tehdään?

Malminetsinnässä turvaudutaan erilaisiin geotieteellisiin tutkimusmenetelmiin, joiden avulla voidaan paikantaa malmiesiintymiä. Niitä ovat geofysikaaliset ja –kemialliset menetelmät, syväkairaus ja tutkimuskaivannot.

Miksi malminetsintää tehdään?

Yhteiskunta tarvitsee mineraalisia raaka-aineita. Niiden tarve lisääntyy koko ajan maapallon väkiluvun kasvaessa ja kaupungistuessa. Tämän tarpeen tyydyttämiseksi tarvitaan uusia malmiesiintymiä. Ilman uusia esiintymiä ei avata uusia kaivoksia. Ilman uusia kaivoksia raaka-ainehuoltomme vaikeutuu. Tällä olisi vakavia seurauksia yhteiskunnan toiminnalle: teollisuus ja rakentaminen pysähtyisivät. Uusia malmiesiintymiä löydetään vain tehokkaan malminetsinnän avulla.

Missä malminetsintää tehdään?

Kaikkialla maailmassa. Malminetsintää on harjoitettu maassamme jo vuosisatoja. Sitä harjoitetaan maastossa eri puolilla Suomea, mutta erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa, missä sijaitsevat maamme vanhin kallioperä ja sen useimmat malmipotentiaaliset vyöhykkeet.

Mitä eroa on malminetsinnällä ja kaivostoiminnalla? Johtaako malminetsintä aina kaivoksen perustamiseen?

Malminetsintä ja kaivostoiminta rinnastetaan usein virheellisesti toisiinsa. Kaivostoimintaa ei voi syntyä ilman malminetsintää, mutta malminetsintä johtaa vain todella harvoin kaivoksen perustamiseen. Malminetsinnän ja kaivostoiminnan periaatteista löydät enemmän tietoa Kaivannaisala-otsakkeen alta.

Tuottavatko kaivokset Suomelle?

Metallimalmien louhinta sekä muu kaivostoiminta ja louhinta työllistävät noin 4500 työntekijää^[1]. Nämä työpaikat sijaitsevat usein pohjoisen kunnissa, joissa työttömyysaste on korkea. Työntekijät maksavat merkittäviä määriä kunnallisveroja. Kaivosyhtiöt maksavat kiinteistöveroa ja yhteisöveroa voitoistaan.

Kaivokset synnyttävät työpaikkoja muillekin aloille. On laskettu, että yksi kaivostyöpaikka synnyttää 2,5–3,5 työpaikkaa muualla jalostusketjussa^[2]. Esimerkkinä Agnico-Eaglen Kittilän kaivos, joka vuosina 2006–2012 on tuonut Suomeen myyntituloina 516 miljoonaa euroa ja pääomasijoituksina 239 miljoonaa. Ulkomaille on maksettu sata miljoonaa, joten kaivos on nettomääräisesti tuonut Suomen kansantalouteen noin 600 miljoonaa euroa^[3].

Norjalainen Yara on investoinut omistamaansa Siilinjärven kaivokseen huomattavia summia. Viiden viime vuoden aikana Siilinjärvelle tehdyt investoinnit kohoavat yhteensä 200 miljoonaan euroon^[4]. Näitä investointeja on käytetty muun muassa työpaikkojen lisäämiseen.

Suomessa on pitkälle kehittynyt kaivosklusteri, joka tarjoaa palveluita ja kaivosteknologiaa kaivosyhtiöille. Tämän lisäksi Suomessa rikastetaan ja jatkojalostetaan mineraalisia raaka-aineita.

Onko Suomi kaivosalan Kongo?

Jos Kongolla tarkoitetaan maata, josta kaivetut raaka-aineet viedään muihin maihin jalostettavaksi, niin vastaus on selkeä: Suomi ei ole Kongo. Suomeen tuodaan malmirikasteita selvästi enemmän kuin täältä viedään. Vuonna 2012 metallimalmirikasteita tuotiin Suomeen 1,9 miljardin euron arvosta, kun samaan aikaan metallimalmirikasteita vietiin vain 88 miljoonan euron edestä^[5]. Suomi siis jalostaa valtavasti enemmän kaivosteollisuuden tuotteita kuin tuottaa niitä. Suomi myös myy korkealaatuista kaivosteknologiaa kansainvälisille kaivosyhtiöille.

Jos kaivosten omistus ja jatkojalostus ostettaisiin suomalaisille, hintalappu nousisi miljardeihin euroihin.

Fraser-instituutin tekemän tutkimuksen Suomi on ollut jo monia vuosia kaivosinvestointien suosituimpia kohteita, kun taas Kongo epäsuosituimpien joukossa. Tutkimuksen kriteereinä ovat mm. politiikan ja lainsäädännön ennustettavuus, turvallisuus, infrastruktuuri, läpinäkyvyys ja työvoiman koulutus. Suomessa valtio on läsnä kaivostoiminnan sääntelijänä, taaten samalla kansalaisten peruspalvelut ja oikeudet. Muun muassa nämä tekijät erottavat Suomen kehitysmaista kuten Kongo, kaivosasioissakin. Tämä on myös hyvä pitää mielessä keskusteltaessa kaivannaisalan yhteiskuntavastuusta.

Omistavatko ulkomaalaiset Suomen kaivokset?

Yli puolet Suomen 51 kaivoksesta ja louhoksesta on suomalaisessa omistuksessa. Suomalaisessa omistuksessa on 31 kaivosta tai louhosta, ruotsalaisessa 7, kanadalaiset ja yhdysvaltalaiset omistavat molemmat 4 kaivosta, australialaiset 3 ja belgialaiset kaksi kaivosta^[6].

Metallimalmikaivoksista suurin osa on ulkomaalaisten yhtiöiden omistuksessa. Kaikkiaan 12 metallikaivoksesta kaksi on kotimaisten yhtiöiden hallussa. Tämä johtuu pitkälti siitä, ettei Suomesta löydy pääomia kaivostoimintaan. Suomalaiset yhtiöt ovat viime vuosikymmeninä myös luopuneet kaivostoiminnasta.

Onko kymmenen prosenttia Suomen pinta-alasta varattu kaivosteollisuuden käyttöön?

Katso varauksen määrittely yllä. Varaus ei anna oikeutta kaivostoimintaan. Tähän tarvitaan kaivoslupa, joka määrittää kaivospiirin. Kaivospiirien eli kaivostoimintaan käytettävän alan suuruus on Suomessa noin 584 neliökilometriä, yhteensä noin 0,1 % Suomen pinta-alasta. Tämä on hieman suurempi kuin Espoon kaupungin pinta-ala vesialueineen (528 km2). Kymmenen prosenttia ja vastaavan suuruiset luvut tarkoittavat varauksia, joilla yhtiöt suojaavat mielenkiintoisia kohdealueitaan^[7]. Varaus ei oikeuta edes malminetsinnän aloittamiseen, vaan etsinnän aloittamiseen tulee hankkia erityinen lupa (malminetsintälupa, ks. valtaus yllä).

Selvitysten mukaan vain murto-osa hankkeista, noin yksi tuhannesta, johtaa kaivoksen avaamiseen.

Pitääkö raaka-aineet säästää tuleville sukupolville?

Historiallinen totuus on, että tekniikan kehitys lisää hyödynnettävän malmin määrää. Louhinnan tehostuessa entistä köyhempiä malmivarantoja pystytään ottamaan käyttöön.

Esimerkkinä voisi olla Möhkön ruukin tarina. Ilomantsissa vuonna 1847 perustettu ruukki hyödynsi järvien pohjasta kerättyä rautamalmia ja työllisti parhaimmillaan jopa kaksi tuhatta ihmistä. Möhkön ruukki oli ajoittain maamme suurin raakaraudan tuottaja. Toiminta loppui kannattamattomana tekniikan kehittyessä vuonna 1908.

Möhkön ruukki toi elannon parille tuhannelle ihmiselle ja toi raaka-aineen hevosenkengille, rautanauloille sekä monelle muulle kehittyvän yhteiskunnan tarve-esineelle. Ilman kotimaisia ruukkeja kotitalouksien tarvitsema rauta olisi täytynyt tuoda ulkomailta.

Hakevatko ulkomaiset kaivosyhtiöt Suomesta pikavoittoja?

Kaivosyhtiöt tuottavat raaka-aineita yhteiskunnan tarpeisiin. Raaka-aineiden tarve ja kysyntä ovat kasvaneet viime vuosina Kiinan kasvun vuoksi. Vastatakseen kasvaneeseen kysyntään, on kaivostoiminta vilkastunut kaikkialla maailmassa.

Kaivostoiminta on pitkäjänteistä ja valtavia investointeja vaativaa liiketaloudellista toimintaa. Keskimäärin yksi tuhannesta malminetsintäoperaatiosta johtaa kaivoksen perustamiseen. Malminetsintä on riskibisnestä, joka itsessään ei tuota voittoa, vaan pelkästään tappiota. Jos jotain löytyy, malminetsintäyritys voi myydä esiintymän toiselle tai kehittää esiintymää itse.

Malminetsinnästä kaivoksen perustamiseen saattaa vierähtää parikymmentäkin vuotta ja miljardeja euroja investointeihin. Pitääkseen toimintansa kannattavana, on johdonmukaista että kaivostoiminta myös tuottaa voittoa yritykselle ja sijoittajilleen. Mutta kuten edellä nähdään, kaivostoiminta ei takaa "pikavoittoja".

Pilaavatko kaivokset ympäristöä?

Kuten kaikella ihmistoiminnalla, kaivostoiminnallakin on ympäristövaikutuksensa. Kaivostoiminta muuttaa maisemaa, se voi tuottaa melua ja pölyä ja päästöjä vesistöön. Vastuullisessa kaivostoiminnassa näitä vaikutuksia pyritään vähentämään parhaita käytäntöjä soveltaen. Viime aikoina yleinen kiinnostus kaivosten ympäristöasioihin on merkittävästi lisääntynyt, ja vastaavasti läpinäkyvän ja helposti ymmärrettävän raportoinnin tarve on kasvanut.

Kaivosalalle on hyvin tärkeää pitää yllä positiivista julkista kuvaa, sillä esimerkiksi sijoittajat voivat reagoida negatiivisiin uutisiin. Kaivokset yhdessä viranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa tekevät yhteistyötä useassa kestävän kehityksen projektissa, joiden tarkoituksena on levittää hyviä käytäntöjä sekä kehittää ympäristöasioita.

Näitä ovat esimerkiksi:

Kaivostoiminnasta jää luontoon jälkiä, mutta nykypäivänä nämä jäljet ovat pieniä. Esimerkiksi kaivosluvissa on vaatimuksena alueen maisemointi toiminnan päätyttyä.

Onko työ kaivoksissa vaarallista?

Uutisissa kuullaan usein henkiä vaatineista kaivosturmista ulkomailla. Kehittyvissä maissa, kuten Kiinassa, turvallisuuteen ei panosteta samalla tavalla kuin teollisuusmaissa ja onnettomuudet ovat valitettavan yleisiä. Useimmiten tällaiset kaivosonnettomuudet tapahtuvat hiilikaivoksissa, joissa kivihiilikerrostumista pääsevä metaani aiheuttaa räjähdyksen. Suomessa ei ole kivihiilikaivoksia ja nykyään kaivosonnettomuudet ovat harvinaisia. Niitä on ollut runsaasti vielä 1960-1970-lukujen aikana, mutta viime vuosien ainut kuolintapaus tapahtui Talvivaarassa, jossa työntekijä altistui rikkivedylle ja menehtyi.

Ehtyvätkö mineraaliset luonnonvarat?

Malmivaranto on taloudellinen käsite. Malmin olemassaolon määrittää raaka-aineen kysyntä ja sen määräämä maailmanmarkkinahinta. Malmi on olemassa, jos mineraaliesiintymän hyödyntäminen on kannattavaa.

Monet helposti löydettävät metalliset malmiesiintymät on jo löydetty ja pitkälti hyödynnetty tai niitä hyödynnetään paraikaa. Maapallon pinta-alaa ei ole kuitenkaan vielä kokonaan geologisesti tutkittu ja uudet esiintymät odottavat löytäjiään. Tällaiset esiintymät saattavat kuitenkin sijaita hankalissa paikoissa mm. infrastruktuurinsa puolesta, jolloin näiden löytäminen ja hyödyntäminen voi olla vaikeampaa ja kalliimpaa. Useimmat tähän mennessä löydetyt malmiesiintymät sijaitsevat lähellä maanpintaa, mutta syvemmällä kallioperässä arvioidaan olevan edelleen huomattavia mineraalivarantoja. Malminetsintäteknologia kehittyy koko ajan ja siirrytään tutkimaan syvemmällä olevia malmiesiintymiä. Kun kysyntä kasvaa, mineraalien hinnat nousevat ja ennestään kannattamattomat esiintymät voivat tulla kannattaviksi hyödyntää. Teknologian kehitys luo myös tarpeita uusille alkuaineille, emmekä vielä tiedä mitkä ovat nämä tarpeet tulevaisuudessa.

Vaikka mineraaliset raaka-aineet ovat uusiutumattomia, uusia mineraalivarantoja syntyy koko ajan maan uumenissa ja valtamerten keskiselänteillä tektonisesti aktiivisilla alueilla. Esimerkiksi Andien uumenissa syntyviin uusiin malmivarantoihin ei kuitenkaan päästä käsiksi kuin vasta miljoonien vuosien kuluttua, kun eroosio tuo ne lähemmäs maanpintaa. Merten pohjien mineraalivarannot saattavat olla merkittävä tulevaisuuden resurssi, jos niitä pystytään hyödyntämään kestävällä tavalla.

Miksi avata kaivos vain kymmeneksi vuodeksi?

Löydettyään lupaavan esiintymän, kaivosyhtiö tekee siitä kannattavauuslaskelmat. Sen mukaan päätetään, onko esiintymä hyödynnettävissä vai ei. Tähän vaikuttavat maailmanmarkkinahinta, sijainti, infrasruktuuri, tarvittavat investoinnit, vaadittava rikastusprosessi, kuljetukset, yms. Esiintymästä olemassa olevien tietojen mukaan voidaan antaa esiintymän malmiarvio, joka määrittää tunnetun ja todennetun malmivarannon hyödyntämisajan. Tämä voi olla muutamasta vuodesta vuosikymmeniin tai jopa vuosisatoihin. Lyhyet ajanjaksot, kuten esim. muutamasta vuodesta kymmeneen vuoteen eivät kuitenkaan tarkoita välttämättä sitä, että kaivostoiminta päättyisi ilmoitetun ajanjakson jälkeen. Esiintymää hyödynnettäessä malminetsintää jatketaan sekä maanpinnalla lähialueilla että syvyydessä. Näin tunnetut malmivarannot voivat kasvaa ja ensin ilmoitettu ajanjakso saattaa pidentyä. Esimerkkinä tästä on Pyhäsalmen kaivos, jonka malmin kuviteltiin jo ehtyneen, mutta syvemmältä malmia löytyikin lisää, mikä antoi kaivokselle runsaasti jatkoaikaa. Nyt kaivosta suunnitellaan suljettavaksi kuitenkin vuonna 2019.

Mikä on Geologian tutkimuskeskuksen rooli kaivannaisalalla?

Geologian tutkimuskeskus (GTK) on mineraalivarojen arvioinnin, tutkimuksen ja kestävän käytön eurooppalainen huippuosaaja. Sen tehtävänä on tuottaa elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tarvitsemaa geologista tietoa, jolla edistetään maankamaran ja sen luonnonvarojen hallittua ja kestävää käyttöä. GTK:n tutkimusohjelmat luovat uutta teknologiaa, sovelluksia ja innovaatioita yhteiskunnan kestävälle kehitykselle. GTK toimii kansallisena geotietokeskuksena ja aktiivisena osaajana kansainvälisessä tutkimus- ja projektitoiminnassa. GTK on osa Työ- ja elinkeinoministeriötä.

Poikkeuksena monien muiden maiden vastaavista tutkimuslaitoksista, GTK harjoitti pitkään malminetsintää. Sen seurauksena on löytynyt useita malmiesiintymiä, jotka on huutokaupattu yrityksille. Näin on perustettu monia kaivoksia Suomeen. Nykyään GTK kartoittaa maamme malmipotentiaalia. Maastotyöt malmipotentiaalikartoituksessa ja tutkimuksessa ovat hyvin samanlaisia kuin yksityisten yhtiöiden malminetsinnässä (geologinen kartoitus, näytteenotto, tutkimuskaivaukset ja syväkairaus). Pääasiallisin ero on se, että GTK tekee malmipotentiaalikartoitusta laajoilla ja vähän tutkituilla, mutta geologisesti rajatuilla alueilla. Eri menetelmillä havaittujen anomalioiden kohteelliset tutkimukset kohdentuvat alueille, jotka eivät ole yritysten suoranaisen malminetsinnän kohteina. Tämän lisäksi GTK tekee malmi-, luonnonkivi- ja kiviainestutkimusta. GTK myös inventoi ja pitää tiliä maamme geologisista luonnonvaroista ja niiden käytöstä.

Jyväskylän yliopiston vuonna 2012 neljässä maakunnassa toteuttaman kyselyn mukaan GTK on maamme luotettavin kaivannaisalan taho.

Antaako Geologian tutkimuskeskus kaiken tiedon ilmaiseksi ulkomaisille kaivosyhtiöille?

Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) toimintaa rahoitetaan pääasiassa verovaroin. EU:n INSPIRE-direktiivin mukaisesti verovaroin tuotettu tieto pitää olla avointa, eli yhteiskunnan eri toimijoiden vapaasti saatavissa. Tämä sisältää kansalaiset, päättäjät ja elinkeinoelämän.

GTK:n avoimet sähköiset karttapalvelut ovat kaikkien käytettävissä sen nettisivuilla. Kaivostoimintaa ja kiviharrastusta palvelee erityisesti Mineral Deposits and Exploration-sivu. Se sisältää runsaasti tietoa alueellisesta moreenigeokemiasta ja lentogeofysiikasta, kuten myös tunnetuista malmiesiintymistä. Palvelusta voi nähdä myös varaus-, malminetsintä- ja kaivoslupatilanteen sekä luonnonsuojelualueet.

Mineral Deposits and Exploration-palvelussa olevat tiedot ovat hyvä lähtökohta malminetsinnän suunnitteluun, mutta ne eivät anna suoraa tietoa siitä, missä sijaitsee kannattava malmiesiintymä ja mihin kannattaa perustaa kaivos. Tähän tarvitaan yrityksiltä paljon lisätyötä sekä johdonmukaista ja pitkäjänteistä malminetsintää. GTK tuottaa myös maksullista tietoa ja palvelee kaivosyhtiöitä maksullisilla tilaustöillä mm. erilaisten selvitysten muodossa. Kaivosala on GTK:n suurin maksullisen palvelutoiminnan asiakaskunta.

GTK on edelläkävijä avoimen geologisen tiedon julkistamisessa. Tämän vuoksi GTK johtaa useita EU-hankkeita, joissa yhtenäistetään ja systematisoidaan eri maiden geologisia tietokantoja ja järjestelmiä avoimiksi, INSPIRE-direktiivin mukaisesti toimiviksi kokonaisuuksiksi. GTK:n avoimet tietopalvelut on valittu toistamiseen maailman parhaiksi Fraser-instituutin arvioinnissa.

Viitteet:
[1] Tilastokeskuksen Kansantalouden tilinpidon mukaan työntekijöitä on 6300. Tilastokeskuksen luvuissa on mukana mm. kivi- ja maa-ainesten oton parissa työskentelevät.
[2] TEM, Kaivosteollisuuden toimialaraportti 2012
[3] Tekniikka&Talous 20.6.2013
[4] Uutisjousi 16.5.2013
[5] Tullin tilastot
[6] Helsingin Sanomat 28.4.2013
[7] Endomines AB:n tj:n Markus Ekbergin kirjoitus Maaseudun Tulevaisuudessa 10.4.2013