Sosiaaliset vaikutukset

Vastuullinen malminetsintä
Kaivoksen kannattavuustarkastelu, suunnittelu ja rakentaminen
Kaivoksen tuotanto
Kaivoksen sulkeminen ja jälkihoito

Kaivannaisteollisuuden elinkaaren eri vaiheilla on erilaisia vaikutuksia alueen asukkaisiin ja elinkeinoihin. Malminetsinnässä ne ovat pieniä, mutta lisääntyvät mineraalivarojen hyödyntämisen alkaessa ja sen päättyessä. Vaikutukset voivat olla positiivisia tai negatiivisia. Positiivisia vaikutuksia ovat työpaikkojen luonti, paikallisten palvelujen osto ja yleinen paikallistalouden elävöittäminen. Raaka-aineiden tuotanto yhteiskunnan tarpeisiin on myös positiivinen vaikutus jota ei usein huomioida.

Negatiivisia sosiaalisia vaikutuksia voivat olla haitat muille elinkeinoille, maanomistajille ja asukkaille. Porotalous ja matkailu voivat kärsiä hankkeen vuoksi ja kiinteistöjen hinnat laskea. Tällaisista vaikutuksista ei ole kuitenkaan pätevää näyttöä. Negatiivisiksi sosiaalisiksi vaikutuksiksi voidaan laskea myös ihmisten negatiiviset kokemukset maiseman tai ympäristön muutoksen johdosta (mm. pöly, melu, liikenne).

Vastuullisessa toiminnassa negatiivisia sosiaalisia vaikutuksia pyritään minimoimaan. Kaivostoiminnassa, luonnonkivituotannossa ja maa-ainesten otossa niiden ennakointi tapahtuu sosiaalisten vaikutusten arvionnissa (SVA), joka on osa ympäristövaikutusten arviointia (YVA). Hanketta suunniteltaessa on suositeltavaa olla kosketuksissa paikallisyhteisöön hyvissä ajoin ennen hankkeen alkua, tiedottamalla siitä henkilökohtaisin kontaktien ja paikallismedian välityksellä. Tätä kutsutaan sidosryhmätoiminnaksi. Paikallisten sidosryhmien kanssa voidaan muodostaa yhteinen työryhmä, jossa pohditaan ja suunnitellaan hankkeen etenmistä paikallisyhteisön tarpeet ja toiveet huomioden. Näin voidaan välttää negatiivisia sosiaalisia ja -ympäristövaikutuksia, jotka voivat johtaa ongelmiin ja konfliktin syntyyn. Hyvien suhteiden luominen yrityksen ja paikallisyhteisön välille on vastuullista toimintaa.

Kaivostoiminta

Kaivostoiminta jakautuu eri vaiheisiin sen elinkaaren aikana. Näitä ovat 1. malminetsintä, 2. kaivoksen kannattavuustarkastelu, suunnittelu ja rakentaminen, 3. tuotanto, 4. sulkeminen ja älkihoito. Jokaisessa näissä on omat vastuullisuuskysymyksensä, joihin pyritään vastaamaan minimoimalla negatiiviset vaikutukset.

Vastuullinen ja avoin malminetsintä

Sidosryhmätoimintaa.

Kuva: Nina Dodd, GTK.

Malminetsinnässä vastuullinen toiminta keskittyy pitkälti sosiaalisiin kysymyksiin, koska sen ympäristövaikutukset ovat pieniä. Vastuullisessa malminetsinnässä paikallista yhteisöä lähestytään, tiedotetaan toiminnasta ja pyritään vuoropuheluun sen eri sidosryhmien kanssa. Samalla tyydytetään ihmisten luontainen uteliaisuus ja tiedojano alueella ja mailla liikkuvien toimintaa kohtaan. Yrityksen viestinnän pitää olla proaktiivista ja eri sidosryhmät huomioon ottaen.

Paikallisen yhteisön sidosryhmät koostuvat yleensä maanomistajista, asukkaista, kunnan hallinnosta, valtuustosta ja lautakunnista, kansalaisjärjestöistä (esim. ympäristö-, metsästys- ja metsänhoitoyhdistykset), yrittäjistä ja mediasta sekä pohjoisessa vielä saamelaisista ja paliskunnista. Kaikkiin näihin kannattaa olla yhteydessä jo alueen tunnusteluvaiheessa, varauksen ollessa voimassa tai haussa, pyrkien luomaan dialogia ja luottamusta rakentamalla hyvää suhdetta paikallisyhteisöön. Tällä voidaan saavuttaa paikallisen yhteisön hyväksyntä toiminnalle jo hankkeen alkuvaiheessa. Hyväksyntää kutsutaan myös sosiaaliseksi toimiluvaksi.

Malminetsintä synnyttää paikallisissa usein erilaisia odotuksia. Odotukset voivat olla positiivisia tai negatiivisia. Positiivisessa mielessä odotetaan että mahdollinen kaivos toisi työpaikkoja ja taloudellista dynaamisuutta alueelle, kun taas negatiivisissa pelätään mahdollisen kaivoksen ympäristö- ja muita haittoja. Malminetsinnässä ei kuitenkaan vielä tiedetä, onko alueella esiintymää jota voidaan taloudellisesti hyödyntää, eli tuleeko kaivosta vai ei. Paikallisyhteisöä on valistettava tästä malminetsinnän todellisuudesta ja epävarmuudesta ja kerrottava mitä, missä ja miksi malminetsintää tehdään. Vain yksi tuhannesta malminetsintäoperaatiosta johtaa kaivokseen. Siksi näitä odotuksia on hyvä hallita tiedottamalla hankkeesta hyvissä ajoin ja pitämällä paikalliset ajantasalla siitä miten hanke etenee. 

Yritysten on hyvä neuvotella paliskuntien, kunnan, yrittäjien ja ympäristöyhdistyksen kanssa mahdollisista rajoitteista toiminnalle alueiden (poronhoito, matkailu tai luonnonsuojelu), vuodenaikojen, tms. suhteen.

Paikallisten osallistuminen sitä koskevaan päätöksentekoon on tärkeää. Malminetsinnällä voi olla vaikutusta mm. poronhoitoon, jolloin on hyvä sopia vaikutusten minimoimisesta (ks. TEMin opas Malminetsintä suojelualueilla sekä saamalaisten kotiseutualueella ja poronhoitoalueella. Paikallisten osallistamiseksi on hyvä perustaa laajapohjainen yhteistyöelin yrityksen ja yhteisön välille, missä keskustellaan ja ratkotaan mahdollisesti eteen tulevia ristiriitatilanteita yhdessä.

Kaivoksen kannattavuustarkastelu, suunnittelu ja rakentaminen

Kaivoksen kannattavuustarkastelu, suunnittelu ja rakentaminen ovat ehkä tärkein vaihe kaivoksen elinkaaressa myös toiminnan vastuullisuuden kannalta. Tässä vaiheessa tarkastellaan, onko esiintymä taloudellisesti hyödynnettävissä, mitä infraa tarvitaan ja mitä ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia hankkeella on, jos se toteutetaan. Jos hanke on kannattava, alkaa sen suunnittelu.

Malminetsinnän rajoittuessa pitkälti sosiaaliseen vastuullisuuteen, kaivoksen suunnittelussa ja rakentamisessa avautuu ympäristön, sosiaalisen ja taloudellisen tukipilarien muodostama viuhka. Jokaisen pilarin sisällä on lukematon määrä erilaisia hankkeen toteutettavuuteen ja vastuullisuuteen liittyviä haasteita, jotka pitää huomioida suunnittelussa ja rakentamisessa. Pilarien välillä pitää vallita tasapaino. Jos yksikin näistä pettää, se vetää helposti muut mukanaan dominoefektin tapaisesti.

Malminetsinnässä muodostettu työryhmä paikallisten sidosryhmien ja yrityksen välillä jatkaa toimintaansa.

Kaivoksen tuotanto

Kemin kromikaivos. Kuva Outokumpu Oy.

Kemin kromikaivos on ollut toiminnassa 1960-luvulta lähtien. Kuva: Outokumpu Oy.

Kun kaivos on rakennettu, alkaa tuotanto: louhinta, rikastus ja malmin/rikasteen kuljetus. Kaivoksen ja kaivosfirman talouden on oltava kunnossa, ympäristöasiat hallinnassa ja suhde paikalliseen yhteisöön hyvä. Yritys osallistuu paikkakunnan tapahtumiin, tukee urheilu- ja kulttuuriseuroja, ostaa mahdollisimman paljon paikallisia tuotteita ja -palveluja ja palkkaa paikallista työvoimaa. Yhteistyä viranomaisten, ja paikallisten sidosryhmien kanssa jatkuu.

Kaivoksen sulkeminen ja jälkihoito

Kun kaivoksen malmi on louhittu, eikä toiminta ole enää kannattavaa, kaivos suljetaan. Sulkemissuunnitelmista on tiedotettava paikallisia jo hyvissä ajoin ennen tätä ja osallistettava nämä tätä koskevaan päätöksentekoon.

Paikkakunnan taloudellinen riippuvuus kaivoksesta voi tuoda ongelmia sitä suljettaessa. Kunta ja yhteisö menettävät verotuloja, työpaikkoja ja taloudellinen toimeliaisuus laskee. Tälläiset paikkakunnat voivat joutua rakennemuutoksen eteen, jos alueelle ei ole muodostunut muita elinkeinoja. Kaivokselle ja kaivosalueelle voidaan kuitenkin luoda jatkokäyttöä virkistykseen ja/tai jopa taloudelliseen toimintaan. Peitetyistä kaivosalueista voidaan tehdä viheralueita golf-kenttineen ja kaivoksiin voidaan perustaa museoita, ravintoloita ja tapahtumakeskuksia, esimerkkeinä Tytyri ja Outokumpu. Pyhäsalmen kaivokseen suunnitellaan hiukkaskiihdytintä ja vesivoimalaa.

Maisemoitu kaivosalue ja sen uusiokäyttöä Keretissä, Outuikummussa. Kuva J. Väätäinen, GTK.

Golfkentäksi maisemoitu kaivoksen rikastushiekka-alue. Taustalla entinen kaivostorni. Outokumpu, Keretti. Kuva: Jari Väätäinen, GTK.

 

Takaisin ylös