Kaivostoiminta

 

Tässä kappaleessa esitetään kaivostoimintaa keskeisesti ohjaavat säädökset sekä kaivostoimintaan liittyvät yleisimmät luvat ja muut hallinnolliset velvoitteet.

Kaivoslaki
Etsintätyö
Varausilmoitus
Malminetsintälupa
Kaivoslupa
Kaivoslain mukainen lupaprosessi pääpiirteittäin
Kaivosturvallisuuslupa
Ympäristönsuojelulaki ja ympäristölupa
Vesilaki ja vesilupa
Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä
Suojelualueet ja kaivoslaki
Maastoliikennelaki
Kaivannäisjäteasetus
Patoturvallisuuslaki
Maankäyttö- ja rakennuslaki

Kaivoslaki

Kaivoslain (621/2011) tarkoituksena on edistää kaivostoimintaa ja järjestää sen edellyttämä alueiden käyttö ja malminetsintä niin, että ne ovat yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestäviä. Kaivoslaissa säädetään muun muassa  (1) kaivosmineraaleja sisältävän esiintymän etsinnästä ja hyödyntämisestä, (2) kullanhuuhdonnasta valtion omistamalla alueella ja (3) näihin liittyvän toiminnan lopettamisesta sekä  (4) kaivostoimituksesta. Kaivoslaki sisältää myös yksityiskohtaista sääntelyä toimintaan liittyvästä lupamenettelystä. Kaivoslaissa on lueteltu tyhjentävästi lain soveltamisalaan kuuluvat kaivosmineraalit, eikä lakia sovelleta soveltamisalaan kuulumattomiin mineraaleihin tai maalajeihin. Koska sora ei sisälly kaivoslain soveltamispiiriin, ei soran ottamiseen siten sovelleta kaivoslakia vaan maa-aineslakia. Toisaalta, kallioperässä olevan nikkelin tai kullan hyödyntämiseen ei voida soveltaa maa-aineslakia, sillä edellä mainitut mineraalit lukeutuvat kaivoslain mukaisiin kaivosmineraaleihin ja ovat siten kaivoslain soveltamisalan piirissä. Kaivoslain mukaiset kaivosmineraalit on jaettu alkuaineisiin, mineraaleihin ja kivilajeihin. Kivilajeista kaivoslakia sovelletaan marmorin ja vuolukiven etsintään ja hyödyntämiseen. Muiden kivilajien ottotoimintaa säätelee maa-aineslaki (555/1981).

Sovellettaessa kaivoslakia, on syytä pitää mielessä, että kaivoslain säännökset eivät sivuutta muuta lainsäädäntöä. Tämä tarkoittaa, että kaivosviranomaisen ratkaistaessa esimerkiksi kaivoslain mukaista lupa-asiaa tai toiminnanharjoittajan harjoitettaessa kaivostoimintaa, on viranomaisen sekä toiminnanharjoittajan sovellettava sekä noudatettava myös muuta voimassa olevaa lainsäädäntöä, esimerkiksi ympäristönsuojelu- tai luonnonsuojelulakia.

Kaivoslain mukaisia lupia ovat muun muassa malminetsintälupa, kaivoslupa ja kaivosturvallisuuslupa. Lisäksi kaivoslain nojalla alue voidaan varata malminetsintäluvan valmistelun ajaksi. Kyseessä ei tällöin ole kuitenkaan lupa vaan lähinnä kaivoslain mukainen etuoikeus malminetstintäluvan toimittamiselle.

Suomen kaivoslainsäädäntö perustuu ns. valtausjärjestelmään, joka perustuu ajatukselle siitä, että esiintymän löytäjällä on oikeus hyödyntää löytämänsä esiintymän. Suomen mallissa myös tunnustetaan maanomistajan periaatteellinen oikeus kaivosmineraaleihin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että etuoikeus esiintymän hyödyntämiseen on sen löytäjällä ja maanomistajalla on oikeus saada esiintymän hyödyntäjältä korvaus esiintymän hyödyntämisestä.

Valtausjärjestelmää voidaan perustellaan lähtökohtaisesti sillä, että hyödynnettävän esiintymän paikallistaminen edellyttää malminetsintää, joka vaatii suorittajaltaan erityisosaamista ja merkittäviä taloudellisia resursseja. Koska vain yksi tuhannesta valtauksesta/malminetsintäluvasta etenee kaivoshankkeeksi, sisältää toiminta huomattavia taloudellisia riskejä. Ottaen huomioon malminetsinnän vaatimat taloudelliset sekä henkiset resurssit, ei kiinteistön omistajat pystyisi suorittamaan maallaan tehokasta malminetsintää. Valtausjärjestelmä, jossa esiintymän löytäjä saa taloudellista hyötyä esiintymän paikallistamisesta, johtaa tarkoituksenmukaiseen ja tehokkaaseen malminetsintään.

Koska esiintymän paikallistaminen vaatii suuria ajallisia sekä taloudellisia panostuksia, on esiintymän hyödyntämisoikeuden suojaaminen otettu kaivoslaissa huomioon tavoin, jotka luovat esiintymän löytäjälle etuoikeuden esiintymän tutkimiseen ja lopulta hyödyntämiseen suhteessa kilpailijoihin.

Etsintätyöstä vastaava voi varmistaa etuoikeuden malminetsintälupaan kahdella tavalla, 1) varaamalla alueen varausilmoituksella tai 2) hakemalla ensimmäisenä alueelle malminetsintälupaa. Etuoikeuden esiintymän hyödyntämiseen luo voimassa oleva malminetsintälupa.

Pääsäännön mukaan kaikissa kaivoslain mukaisissa hakemusasioissa toimivaltainen viranomainen on kaivosviranomainen eli Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Eräissä tapauksissa lupaviranomaisena toimii valtioneuvosto. Tällöin hakemus- ja lupa-asioista vastaava taho on työ- ja elinkeinoministeriö.

Etsintätyö

Kaivoslain mukaan jokaisella on oikeus tehdä geologisia mittauksia ja havaintoja omalla ja myös toisen maalla. Oikeus muistuttaa jokamiehenoikeuksia.

Etsintätyö ei vaadi maanomistajan tai kaivosviranomaisen lupaa. On kuitenkin syytä huomata, että etsintätyöstä ei saa aiheutua vahinkoa, tarpeetonta haittaa tai häiriötä. Lisäksi alla luetellut rajoitukset koskevat etsintätyötä:

Etsintätyötä ei saa maan pinnalla tehdä:
1) hautaustoimilaissa (457/2003) tarkoitetulla hautausmaalla eikä yksityiseen hautaan kuuluvalla alueella eikä 50 metriä näitä lähempänä;
2) puolustusvoimien käytössä olevalla alueella tai sellaisella Rajavartiolaitoksen hallitsemalla alueella, jossa liikkumista on rajoitettu tai se on kielletty, taikka 100 metriä lähempänä tällaista aluetta;
3) alueella, jolla liikkumista on rajoitettu tai jolle sivullisilta on pääsy kielletty;
4) yleisessä käytössä olevalla liikenne- ja kulkuväylällä;
5) 150 metriä lähempänä asumiseen tai työntekoon tarkoitettua rakennusta tai muuta näihin rinnastettavaa tilaa ja niihin liittyvää, yksityistä piha-aluetta taikka tällaisen rakennuksen paikkaa, jota varten on myönnetty maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettu rakentamiseen tarvittava lupa ja rakentaminen on aloitettu;
6) puutarhatalouden käytössä olevalla alueella;
7) 50 metriä lähempänä yleistä rakennusta tai laitosta taikka yli 35 000 voltin jännitteistä sähkölinjaa tai muuntoasemaa;
8) muulla 1—7 kohtaa vastaavalla erityiseen käyttöön otetulla alueella.

Etsintätyötä saa kuitenkin tehdä 2 momentin 2—8 kohdassa tarkoitetulla alueella asiassa toimivaltaisen viranomaisen tai laitoksen taikka asianomaisen oikeudenhaltijan suostumuksella.

Mikäli etsintätyöstä vastaava aikoo ottaa toisen maalta vähäisiä geologisia näytteitä, tulee tästä tehdä kirjallinen ilmoitus maanomistajalle. Ilmoitusvelvollisuus ei kuitenkaan koske sellaisia toimenpiteitä, joita on jokamiehenoikeuksien nojalla pidettävä sallittuna tai joista aiheutuu enintään vähäisiä harmittomia jälkiä. Yksittäisten kivinäytteiden kerääminen ei esimerkiksi vaadi ilmoitusta. Ilmoitusvelvollisuus tulee kyseeseen lähinnä, kun näytteitä otetaan suurempi määrä ja toisen maalle jäävät jäljet ovat ennallistamisenkin jälkeen muita kuin vähäisiä ja harmittomia.

Etsintätyöstä vastaavan on huomioitava myös muut voimassa olevat säädökset, siten esimerkiksi etsintätyö ei oikeuta kulkemaan maastossa moottorikäyttöisellä ajoneuvolla, vaan etsintätyöstä vastaavan on haettava maanomistajan lupaa maastoliikennelain mukaisesti.

Etsintätyöstä vastaavan on luonnollisesti korvattava toiminnasta aiheutuneet vahingot ja haitat.

Varausilmoitus

Malminetsintälupaa hakevan tai sitä suunnittelevan on mahdollista varata tulevan malminetsintälupahakemuksen käsittävä alue toimittamalla kaivosviranomaiselle varausilmoituksen.

Voimassa oleva varaus estää muita hakijoita kohdistamasta malminetsintälupahakemusta varatulle alueelle ja antaa varaajalle muihin hakijoihin nähden etuoikeuden hakea alueelle kohdistuvaa malminetsintälupaa. Varaus antaa siten sen voimassa olon ajan varaajalle mahdollisuuden ja aikaa valmistella malminetsintälupahakemusta sekä kohdentaa ja tarkentaa malminetsintälupahakemuksen käsittävää aluetta.

Varausilmoitus on malminetsintälupaa hakevalle tärkeä työkalu, sillä kaivoslain 32 §:n mukaisen etuoikeussäännön mukaan etuoikeus malminetsintälupaan on sillä, joka on ensimmäisenä hakenut lupaa (kaivoslain 34 §:ssä säädetyllä tavalla). Usein kohdentava etsintätyö on tarkoituksenmukaista suorittaa ennen malminetsintäluvan hakemista, jolloin alueesta kiinnostuneen malminetsijän etuna on, että etuoikeus malminetsintälupaan säilyy etsintätyön ajan.

Myös muut osapuolet kuten maanomistajat sekä esimerkiksi muista kaivosmineraaleista kiinnostuneet malminetsijät hyötyvät varauksesta; varaajan kannalta tarpeettomien alueiden sisällyttäminen malminetsintähakemukseen on mahdollista välttää varauksen aikana suoritettavien kohdentavien etsintätöiden ansiosta.

Varaus on voimassa enintään kaksi vuotta, jonka aikana varaajan on mahdollista suorittaa alueella kaivoslain mukaista etsintätyötä tai maanomistajan luvalla suoritettavaa malminetsintää. Varauksen aikana etsintätyö tai maanomistajan luvalla suoritettava malminetsintä ei kuitenkaan ole pakollista.

Varaus ei edellytä, että varaaja hakee varausta käsittävälle alueelle malminetsintälupaa, joskin varauksen myöntämisen edellytyksenä on, että varaaja esittää ilmoituksessaan luotettavan selvityksen tutkimussuunnitelman laadinnasta ja muista malminetsintälupahakemusta valmistelevista toimenpiteistä sekä niiden aikataulusta. Varausta ei siten voida käyttää muuhun tarkoitukseen kuin malminetsintälupahakemuksen valmisteluun.

Varauspäätös ei anna varaajalle oikeutta suorittaa varauksen käsittävällä alueella malminetsintää ilman maanomistajan lupaa eikä varaus anna varaajalle oikeutta hyödyntää alueella mahdollisesti sijaitsevaa tai löytyvää esiintymää.

Malminetsintälupa

Malminetsinnällä tarkoitetaan kaivosmineraaleja sisältävän esiintymän paikallistamiseen ja tutkimiseen käytettäviä geologisia, geofysikaalisia ja geokemiallisia tutkimuksia sekä näytteenottoa esiintymän koon ja laadun selvittämiseksi.

Malminetsintää voidaan suorittaa maanomistajan luvalla tai kaivoslain mukaisen malminetsintäluvan nojalla. Jossain tilanteissa maanomistajan luvalla suoritettava malminetsintä ei ole mahdollista tai sallittua tai malminetsintäluvan oikeusvaikutuksen huomioiden tutkimus ilman malminetsintälupaa ei ole tarkoituksenmukaista.

Kaivoslaissa säädetään niistä tilanteista, joissa malminetsintälupaa on haettava lupaviranomaiselta. Alla luetelluissa tilanteissa pelkkä maanomistajan lupa malminetsinnän suorittamiselle ei ole riittävä.

Kaivoslain mukaan malminetsintälupaa on haettava, jos

1) jos malminetsintää ei voida toteuttaa 7 §:n mukaan etsintätyönä
2) kiinteistön omistaja ei ole antanut siihen suostumustaan
3) malminetsinnästä voi aiheutua haittaa ihmisten terveydelle tai yleiselle turvallisuudelle, haittaa muulle elinkeinotoiminnalle taikka maisemallisten tai luonnonsuojeluarvojen heikentymistä
4) malminetsintä kohdistuu uraania tai toriumia sisältävän esiintymän paikallistamiseen ja tutkimiseen
5) esiintymän hyödyntämistä koskeva etuoikeus halutaan turvata*

*(malminetsintälupa antaa luvanhaltijalle etuoikeuden kaivosluvan hakemiselle, mikäli kaivoslupaa haetaan malminetsintäluvan voimassaolon aikana)

Malminetsintäluvan nojalla luvanhaltijalla on oikeus luvassa tarkoitetulla alueella (malminetsintäalue) suorittaa malminetsintää. Malminetsintälupa ei oikeuta luvanhaltijaa esiintymän hyödyntämiseen. Malminetsintäalue voi sijaita omallaa tai toisen maalla.

Malminetsintäluvan haltijan on rajoitettava malminetsintä ja muu malminetsintäalueen käyttö tutkimustyön kannalta välttämättömiin toimenpiteisiin. Toimenpiteet on suunniteltava siten, että niistä ei aiheudu kohtuudella vältettävissä olevaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta. Malminetsintäluvassa voidaan rajoittaa alueella suoritettavien tutkimusten laatua, laajuutta sekä tutkimusten ajankohtaa.

Malminetsintäluvan nojalla tapahtuvasta malminetsinnästä ja muusta malminetsintäalueen käytöstä ei saa aiheutua muun muassa haittaa ihmisten terveydelle tai vaaraa yleiselle turvallisuudelle tai merkittäviä muutoksia luonnonolosuhteissa. Kaivosviranomainen voi lupamääräyksin varmistaa, että malminetsinnästä ei aiheudu kiellettyä seurausta. Mahdollista myös on, että malminetsintälupaa ei voida myöntää.

Malminetsintälupa ei rajoita kiinteistön omistajan oikeutta käyttää aluettaan tai määrätä siitä.

Pääsäännön mukaan moottorikäyttöisellä ajoneuvolla kulkeminen maastossa vaatii maanomistajan luvan. Malminetsintälupa luo poikkeuksen tähän sääntöön, antaen luvanhaltijalle oikeuden liikkua malminetsintäalueella moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ilman maanomistajan erillistä lupaa.

Malminetsintälupa on voimassa enintään neljä vuotta ja sen voimassaoloa voidaan jatkaa enintään kolme vuotta kerrallaan. Lupa voi olla voimassa yhteensä enintään viisitoista vuotta.

Nykyinen kaivoslaki ohjaa toiminnanharjoittajia tehokkaaseen malminetsintään ja alueen pienentämiseen tutkimusten edetessä. Edellä mainittuun ohajaavat muun muassa malminetsintäluvan voimassa olo sekä porrastetusti nousevat maanomistajamaksut (ks. alla).

Kaivoslain mukaan malminetsintäluvan haltijan on suoritettava malminetsintäalueeseen kuuluvien kiinteistöjen omistajille vuotuinen malminetsintäkorvaus. Malminetsintäkorvauksen vuotuinen suuruus kiinteistöä kohti on:

1) 20 euroa hehtaarilta malminetsintäluvan voimassaolon ensimmäiseltä neljältä vuodelta;
2) 30 euroa hehtaarilta malminetsintäluvan voimassaolon viidenneltä, kuudennelta ja seitsemänneltä vuodelta;
3) 40 euroa hehtaarilta malminetsintäluvan voimassaolon kahdeksannelta, yhdeksänneltä ja kymmenenneltä vuodelta;
4) 50 euroa hehtaarilta malminetsintäluvan voimassaolon yhdenneltätoista vuodelta ja sen jälkeisiltä vuosilta.

lainsaadanto_kuva1

Alla esitettynä kuvitteellinen tilanne, jossa 250 hehtaarin kokoinen malminetsintäalue on voimassa kaivoslain mahdollistama enimmäismäärä 15 vuotta. Vihreä viiva esittää malminetsintäkorvausten kertymistä. Yhteensä malminetsintäkorvaukset kyseisillä muuttujilla yhteensä 135 000 euroa.

lainsaadanto_kuva2

Malminetsintäluvan haltijan on korvattava malminetsintäalueella toiminnasta aiheutuneet vahingot ja haitat. Lisäksi toiminnanharjoittajan on suoritettava kaivoslaissa määritellyt jälkitoimenpiteet sen jälkeen, kun malminetsintälupa on rauennut tai peruutettu.

Jälkitoimenpiteinä malminetsintäluvan haltijan on:

1) välittömästi saatettava malminetsintäalue yleisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon, poistettava väliaikaiset rakennelmat ja laitteet, huolehdittava alueen kunnostamisesta ja siistimisestä sekä saatettava alue mahdollisimman luonnonmukaiseen tilaan;
2) kuuden kuukauden kuluessa luovutettava kaivosviranomaiselle tutkimustyöselostus, tutkimukseen liittyvä tietoaineisto ja edustava osa kairasydämistä.

Geologian tutkimuskeskuksen kairasydänarkisto -sivulle

Pääsäännön mukaan malminetsintäluvan haltijan on asetettava vakuus mahdollisen vahingon ja haitan korvaamista sekä jälkitoimenpiteiden suorittamista varten. Lupaviranomainen määrää vakuuden lajin ja suuruuden malminetsintäluvassa. Luvan mukaista toimintaa ei saa aloittaa ennen vakuuden asettamista.

Kaivoslupa

Kaivostoiminnalla tarkoitetaan kaivosmineraalien louhintaa kaivoksessa, siihen liittyvää kiviaineksen siirtoa ja nostoa, välittömästi louhinnan yhteydessä tapahtuvaa kaivosmineraalien hyödyntämiseksi tarpeellista rikastustoimintaa ja muuta käsittelyä sekä kaivosmineraalien louhintaan välittömästi liittyviä valmistelevia ja muita tukitoimenpiteitä.

Kaivosluvan myöntämisen edellytyksenä on, että esiintymä on kooltaan, pitoisuudeltaan ja teknisiltä ominaisuuksiltaan hyödyntämiskelpoinen. Lisäksi kaivosalueen ja kaivoksen apualueen suhde muuhun alueiden käyttöön tulee olla selvitetty. Kaivostoiminnan tulee perustua maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen oikeusvaikutteiseen kaavaan taikka kaivostoiminnan vaikutukset huomioon ottaen asian tulee olla muutoin riittävästi selvitetty yhteistyössä kunnan, maakunnan liiton ja elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen kanssa. Kaavan oikeusvaikutuksista säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa.

Jotta kaivos voidaan perustaa ja kaivostoimintaa harjoittaa, tulee toiminnanharjoittajalla olla kaivoslain mukaisen kaivoslupa.

Kaivoslupa antaa toiminnanharjoittajalle oikeuden hyödyntää kaivosluvassa määritellyllä alueella tavattavia kaivosmineraaleja, kaivostoiminnan sivutuotteen (kaivostoiminnassa sivutuotteena syntyvän orgaanisen ja epäorgaanisen pintamateriaalin, ylijäämäkiven ja rikastushiekan) sekä muut kaivosalueen kallio- ja maaperään kuuluvat aineet siltä osin kuin niiden käyttö on tarpeen kaivostoimintaan. On kuitenkin syytä huomata, että kaivoslupa ei itsessään mahdollista kaivostoiminnan harjoittamista alueella. Kaivostoiminta edellyttää usean eri hallinnollisen toimen sekä luvan hankkimista, esimerkiksi ympäristölupa.

Toimivaltainen viranomainen ratkaisemaan kaivoslupahakemusta koskevan asian on pääsäännön mukaan kaivosviranomainen eli Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. Uraanin tai toriumin tuottamista koskevasta kaivoshankkeessa lupaviranomaisena toimii valtioneuvosto. Asiasta valmistelusta vastaa tällöin käytännössä työ- ja elinkeinoministeriö.

Kaivosluvan haltijan on maksettava kaivosalueeseen kuuluvien kiinteistöjen omistajille vuotuinen korvaus (louhintakorvaus). Louhintakorvauksen vuotuinen suuruus kiinteistöä kohti on 50 euroa hehtaarilta. Lisäksi louhintakorvauksena maksetaan:

1) 0,15 prosenttia vuoden aikana louhitun ja hyödynnetyn metallimalmin kaivosmineraalien lasketusta arvosta; sitä laskettaessa otetaan huomioon malmin sisältämien hyödynnettyjen metallien keskiarvohinta vuoden aikana ja muiden malmista hyödynnettyjen tuotteiden keskimääräinen arvo vuoden aikana;

2) kaivosmineraalin taloudelliseen arvoon vaikuttavat perusteet huomioon ottaen kohtuullinen korvaus louhitusta ja hyödynnetystä muusta kaivosmineraalista kuin metallimalmista sen mukaan kuin:

a) kiinteistön omistaja ja kaivosluvan haltija sopivat; tai
b) kaivosviranomainen kiinteistön omistajan tai kaivosluvan haltijan hakemuksesta vahvistaa.

Kaivosluvan haltijan on maksettava kaivosalueeseen kuuluvien kiinteistöjen omistajille muuhun kuin kaivostoimintaan käytetyistä kaivostoiminnan sivutuotteista saadusta hyödystä vuotuinen kiinteistökohtainen korvaus (sivutuotekorvaus).

Sivutuotekorvauksen tulee olla kohtuullinen ottaen huomioon sivutuotteen taloudelliseen arvoon vaikuttavat perusteet. Jos kaivosluvan haltija ja kiinteistön omistaja eivät sovi korvauksesta, on se enintään 10 prosenttia sivutuotteesta saadusta myyntitulosta.

Kaivosluvan haltijan on asetettava kaivostoiminnan lopetus- ja jälkitoimenpiteitä varten vakuus, jonka on oltava riittävä kaivostoiminnan laatu ja laajuus, toimintaa varten annettavat lupamääräykset ja muun lain nojalla vaaditut vakuudet huomioon ottaen.

Kaivoslain mukainen lupaprosessi pääpiirteittäin

lainsaadanto_kuva3

1. Lupahakemus

a. toimitetaan toimivaltaiselle lupaviranomaiselle, joko kaivosviranomaiselle eli Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle tai valtioneuvostolle.

b. sisällöstä säädetään kaivoslaissa sekä kaivosasetuksessa.

c. lupaa voi hakea täysi-ikäinen luonnollinen henkilö, jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueella sekä suomalainen yhteisö ja säätiö. Lisäksi lupaa saa hakea Suomessa sivuliikkeen rekisteröinyt ulkomainen yhteisö ja säätiö.

d. edellä mainittujen tahojen lisäksi myös valtion laitos saa hakea malminetsintälupaa (kyseeseen tulee lähinnä Geologian tutkimuskeskus) ja jättää malminetsintäluvan valmistelua varten aluetta koskevan varausilmoituksen kaivosviranomaiselle.

Linkki GTK:n malmipotentiaalin kartoitus -sivulle.

Linkki kaivosviranomaisen malminetsintälupahakemus -lomakkeeseen

2. Täydennyspyyntö

3. Täydennys

4. Lupahakemuksesta tiedottaminen

a. lupaviranomaisen todettua lupahakemuksen täyttävän kaivoslain ja kaivosasetuksen vaatimukset, tiedottaa lupaviranomainen lupahakemuksen saapumisesta kuuluttamalla asiasta ilmoitustaulullaan sekä asianomaisten kuntien ilmoitustauluilla.

b. tieto kuulutuksesta voidaan ilmoittaa myös sanomalehdessä.

c. lupaviranomainen tiedottaa asianosaisia (esim. maanomistajia) erikseen lupahakemuksesta kirjeitse. Mikäli maanomistajia on yli kolmekymmentä tai kun maanomistajien lukumäärää ei tiedetä, voi kaivosviranomainen erillisten kirjeiden sijasta, voidaan asiasta tiedottaa ilmoittamalla siitä sellaisessa sanomalehdessä, josta vastaanottajan voidaan otaksua parhaiten saavan tiedon.

Linkki kaivosviranomaisen sähköiseen ilmoitustauluun, josta löytyy kaivosviranomaisen kuulutukset.

5. Toiminta sijoittuu saamelaisalueelle

a. Mikäli luvan mukainen toiminta sijoittuu saamelaisten kotiseutualueella tai toiminnalla on huomattava merkitys saamelaisten oikeuden kannalta alkuperäiskansana, tulee lupaviranomaisen selvittää yhteistyössä saamelaiskäräjien, alueen paliskuntien, alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen tai laitoksen ja hakijan kanssa luvan mukaisesta toiminnasta aiheutuvat vaikutukset saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä harkita haittojen vähentämiseksi ja estämiseksi tarvittavat toimenpiteet.

b. Mikäli toiminta sijoittuu koltta-alueella, on lupaviranomaisen pyydettävä lausunto kolttien kyläkokoukselta luvan mukaisesta toiminnasta kolttien elinkeinoille ja elinolosuhteille aiheutuvien vaikutusten selvittämiseksi.

c. Mikäli toimita sijoittuu erityiselle poronhoitoalueelle, on lupaviranomaisen selvitettävä yhteistyössä alueella toimivien paliskuntien kanssa luvan mukaisesta toiminnasta aiheutuvat haitat poronhoidolle.

6. Lausunnot, muistutukset, mielipiteet ja selitykset

a. lupaviranomainen pyytää lupahakemuksesta lausunnot asiaan liittyviltä tahoilta ja viranomaisilta, esimerkiksi kunnalta ja siltä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta, jonka toimialueella luvan mukaisen toiminnan ympäristövaikutukset saattavat ilmetä.

b. lupaviranomainen hankkii lupaharkinnan kannalta muut tarpeelliset lausunnot ja selvitykset.

c. lupaviranomainen varaa maanomistajille ja muille asianosaisille tilaisuuden tehdä muistutuksia lupa-asian johdosta.

d. muille kuin asianosaisille varataan tilaisuus ilmaista mielipiteensä asiassa.

7. Hakijalle ja muille asianosaisille varataan tilaisuus selityksen antamiseen sellaisista lausunnoissa ja muistutuksissa esitetyistä vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

8. Selityksen johdosta asianosaisille varataan tilaisuus vastaselityksen antamiseen, jos selitys saattaa vaikuttaa asian ratkaisuun.

9. Lupaharkinta

a. Malminetsintälupa ja kaivoslupa myönnetään, jos hakija osoittaa, että kaivoslaissa säädetyt edellytykset täyttyvät eikä luvan myöntämiselle ole kaivoslaissa säädettyä estettä tai jos este on mahdollista poistaa lupamääräyksillä tai pienentämällä alueen kokoa.

10. Lupapäätös

a. Kaivoslaissa on lueteltu ne seikat, joista luvassa on määrättävä. Esimerkiksi alueen sijainti ja rajat sekä tarpeelliset määräykset, joilla esimerkiksi toiminnan lainmukaisuus turvataan.

11. Lupapäätöksestä tiedottaminen ja ilmoittaminen

a. Päätös toimitetaan hakijalle.

b. Jäljennös päätöksestä:

i. niille, jotka ovat tätä erikseen pyytäneet
ii. kunnille, joille asiasta sen käsittelyn aikana on annettu tieto tai joilta on pyydetty lausunto
iii. elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille joille asiasta sen käsittelyn aikana on annettu tieto tai joilta on pyydetty lausunto
iv. muille viranomaisille, joille asiasta sen käsittelyn aikana on annettu tieto tai joilta on pyydetty lausunto
v. saamelaiskäräjille, jos päätös kohdistuu saamelaisten kotiseutualueelle
vi. kolttien kyläkokoukselle, jos päätös kohdistuu koltta-alueelle
vii. asianomaiselle paliskunnalle, jos päätös kohdistuu erityiselle poronhoitoalueelle

c. Lupaviranomaisen on ilmoitettava päätöksen antamisesta niille, jotka ovat tehneet muistutuksen asiassa tai ovat ilmoitusta erikseen pyytäneet, sekä niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee. Jos päätöksestä on ilmoitettava yli kolmellekymmenelle tiedossa olevalle henkilölle tai kun henkilöiden lukumäärää ei tiedetä, voidaan asiasta ilmoittaa sanomalehdessä. Tällöin erillistä ilmoitusta ei lähetetä erikseen.

d. Jos muistutuskirjelmässä on useita allekirjoittajia, riittää, että jäljennös päätöksestä toimitetaan tai tieto sen antamisesta ilmoitetaan muistutuksen ensimmäiselle allekirjoittajalle.

e. Lupaviranomaisen on huolehdittava, että kunnat, joiden alueita päätös koskee, julkaisevat viipymättä tiedon päätöksestä siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa säädetään.

f. Lupaviranomaisen on lisäksi julkaistava tieto päätöksestä ainakin yhdessä päätöksessä tarkoitetun toiminnan vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä, jollei asian merkitys ole vähäinen tai sen julkaiseminen on muutoin ilmeisen tarpeetonta.

g. Lupaviranomaisen on huolehdittava, että malminetsintälupaa, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa koskevasta päätöksestä tehdään merkintä kiinteistötietojärjestelmään.

h. Kaivosluvan myöntämistä koskevasta päätöksestä on viipymättä toimitettava jäljennös Säteilyturvakeskukselle ja toimivaltaiselle maanmittaustoimistolle.

12. Muutoksenhaku

a. kaivosviranomaisen päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Toimivaltainen hallinto-oikeus on ilmoitettu luvan liitteenä olevassa valitusosoituksessa.

b. Valtioneuvoston päätökseen, jolla on ratkaistu kaivosaluelunastuslupaa tai kaivoslupaa koskeva asia, haetaan muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

c. Malminetsintälupaa, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa koskevaan päätökseen, mainitun luvan voimassaolon jatkamista, raukeamista, muuttamista ja peruuttamista koskevaan päätökseen sekä kaivostoiminnan lopettamispäätökseen saa hakea muutosta:

1. asianosainen;

2. rekisteröity yhdistys tai säätiö, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka sääntöjen mukaisella toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät;

3. toiminnan sijaintikunta tai muu kunta, jonka alueella toiminnan haitalliset vaikutukset ilmenevät;

4. elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja muu asiassa toimialallaan yleistä etua valvova viranomainen;

5. saamelaiskäräjät sillä perusteella, että luvassa tarkoitettu toiminta heikentää saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan;

6. kolttien kyläkokous sillä perusteella, että luvassa tarkoitettu toiminta heikentää koltta-alueella kolttien elinolosuhteita ja mahdollisuuksia harjoittaa elinkeinoja.

7. Kaivosviranomaisella on lisäksi oikeus valittaa sellaisesta päätöksestä, jolla hallinto-oikeus on muuttanut sen tekemää päätöstä tai kumonnut päätöksen.

13. Lainvoimainen päätös ja päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus

a. Malminetsintälupaan tai kullanhuuhdontalupaan perustuvat toimenpiteet saa aloittaa, kun siihen oikeuttava lupapäätös on lainvoimainen ja luvassa määrätty vakuus on asetettu. Jos asianomaisen toimenpiteen suorittaminen edellyttää muualla lainsäädännössä vaadittua lupaa, saa toimenpiteen kuitenkin aloittaa vasta, kun asianomainen lupapäätös on lainvoimainen tai toiminnan aloittamiseen on saatu oikeus asiassa toimivaltaiselta viranomaiselta.

b. Kaivoslupaan perustuvat toimenpiteet saa aloittaa, kun:

1. kaivoslupapäätös on lainvoimainen;
2. kaivosluvassa annetut toimenpiteiden aloittamiseen liittyvät määräykset on toteutettu;
3. 84 §:ssä tarkoitettu lunastuspäätös on lainvoimainen ja päätöksessä luvanhaltijalle määrätyt lopulliset korvaukset on suoritettu;
4. vakuus on asetettu kaivosluvassa määrätyn mukaisesti;
5. asianomaisen toimenpiteen kannalta merkitykselliset muualla laissa vaaditut luvat ovat lainvoimaisia tai toiminnan aloittamiseen on saatu oikeus asiassa toimivaltaiselta viranomaiselta.

Kaivoksen rakentamista ja tuotannollista toimintaa ei kuitenkaan saa aloittaa, ennen kuin kaivosturvallisuuslupa on lainvoimainen.

Kaivosturvallisuuslupa

Kaivoslain mukaan kaivoksen rakentamiseen ja tuotannolliseen toimintaan on oltava kaivosviranomaisen lupa (kaivosturvallisuuslupa).

Kaivosturvallisuuslupaa koskeva hakemus toimitetaan kaivosviranomaiselle eli Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon.

Hakemuksen sisällöstä ja siihen vaadittamista selvityksistä säädetään kaivoslain 122 §:ssä sekä kaivosasetuksen 20 §:ssä.

Lupamenettelyyn kuuluu hakemuksen johdosta pyydettävä lausunto työsuojeluviranomaiselta ja alueen pelastusviranomaiselta, Säteilyturvakeskukselta sekä tarvittaessa muilta toimialallaan yleistä etua valvovilta viranomaisilta.

Lupamenettely muilta osin muistuttaa edellä kuvattua kaivoslain mukaisen luvan lupaprosessia.

Kaivosviranomainen antaa kaivosturvallisuusluvassa seuraavat määräykset:

1. kaivosturvallisuuden edellyttämistä toimenpiteistä;
2. kaivoksen sisäisestä pelastussuunnitelmasta;
3. vastuuhenkilön ja muun kaivosturvallisuuden kannalta keskeisen henkilöstön koulutuksesta, opastuksesta ja ohjauksesta;
4. kaivoskartasta;
5. kaivostoiminnan lopettamisen huomioon ottamisesta;
6. lupamääräysten tarkistamiseen liittyvien selvitysten toimittamiseen asetettavasta määräajasta;
7. muista yleisen ja yksityisen edun kannalta välttämättömistä ja luvan edellytysten toteuttamiseen liittyvistä seikoista.

Linkki Turvallisuus- ja kemikaaliviraston kaivosturvallisuuslupa -sivulle

Linkki Turvallisuus- ja kemikaaliviraston kaivosturvallisuus-säädökset -oppaaseen

Ympäristönsuojelulaki ja ympäristölupa

Ympäristönsuojelulain tarkoituksen on

1) ehkäistä ympäristön pilaantumista ja sen vaaraa, ehkäistä ja vähentää päästöjä sekä poistaa pilaantumisesta aiheutuvia haittoja ja torjua ympäristövahinkoja;
2) turvata terveellinen ja viihtyisä sekä luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoinen ympäristö, tukea kestävää kehitystä sekä torjua ilmastonmuutosta;
3) edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä vähentää jätteiden määrää ja haitallisuutta ja ehkäistä jätteistä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia;
4) tehostaa ympäristöä pilaavan toiminnan vaikutusten arviointia ja huomioon ottamista kokonaisuutena; sekä
5) parantaa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon.

Ympäristönsuojelulakia sovelletaan teolliseen ja muuhun toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Lakia sovelletaan myös toimintaan, jossa syntyy jätettä, sekä jätteen käsittelyyn. Ottaen huomioon kaivannaisalan mahdolliset vaikutukset ympäristöön sekä sen, että toiminnasta voi syntyä jätettä, sovelletaan ympäristönsuojelulakia kaivannaisalan toimintaan.

Ympäristönsuojelulain mukaan kaivostoiminta ja malmin tai mineraalin rikastaminen vaativat aina ympäristöluvan.

Ympäristöluvassa lupaviranomainen antaa tarpeelliset määräykset
1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista;
2) maaperän ja pohjavesien pilaantumisen ehkäisemisestä;
3) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä;
4) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa;
5) toiminnan lopettamisen jälkeisestä alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä sekä muista toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista;
6) muista toimista, joilla ehkäistään tai vähennetään ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Lupamääräyksiä annettaessa otettaan huomioon
– toiminnan luonne
– alueen ominaisuudet
– toiminnan vaikutus ympäristöön
– ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys
– tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa em. toimet

Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Linkki Suomen ympäristö 29/2011, Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt.

Toimivaltainen viranomainen ympäristölupa-asioissa kaivostoimintaan liittyen on aluehallintovirasto.

Linkki aluehallintoviraston ympäristöluvat -sivulle
Linkki ympäristöhallinnon yhteisen verkkopalvelun ympäristölupa -sivulle
Linkki ympäristöhallinnon yhteisen verkkopalvelun Miten ympäristölupa haetaan -sivulle

Ympäristösuojelulain mukaisia valvontaviranomaisia ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.

Linkki ympäristöhallinnon yhteisen verkkopalvelun Ympäristölupien valvonta –sivulle

Vesilaki ja vesilupa

Vesilain tavoitteena on:

1) edistää, järjestää ja sovittaa yhteen vesivarojen ja vesiympäristön käyttöä niin, että se on yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää;
2) ehkäistä ja vähentää vedestä ja vesiympäristön käytöstä aiheutuvia haittoja; ja
3) parantaa vesivarojen ja vesiympäristön tilaa.

Vesilain mukaan vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos:

1) aiheuttaa tulvan vaaraa tai yleistä vedenvähyyttä;
2) aiheuttaa luonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista taikka vesistön tai pohjavesiesiintymän tilan huononemista;
3) melkoisesti vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä tai kulttuuriarvoja taikka vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön;
4) aiheuttaa vaaraa terveydelle;
5) olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä;
6) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa kalastukselle tai kalakannoille;
7) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vesiliikenteelle tai puutavaran uitolle;
8) vaarantaa puron uoman luonnontilan säilymisen; tai
9) muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua.

Vesitaloushankkeella tarkoitetaan vesilain mukaan vesi- tai maa-alueella toteutettavaa toimenpidettä tai rakennelman käyttämistä, joka voi vaikuttaa pinta- tai pohjaveteen, vesiympäristöön, vesitalouteen tai vesialueen käyttöön.

Edellä mainitusta syistä johtuen on varsin yleistä, että kaivoshanke tarvitsee vesiluvan.

Vesilupa-asiaa koskeva hakemus ratkaistaan samanaikaisesti ympäristölupa-asian kanssa.

Toimivaltainen viranomainen vesilupa-asioissa on aluehallintovirasto.

Linkki ympäristöhallinnon yhteisen verkkopalvelun vesilupa –sivulle.

Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA-laki)

YVA-lain tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ot-tamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä samalla lisätä kansalaisten tiedonsaan¬tia ja osallistumismahdollisuuksia.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyllä tarkoitetaan menettelyä, jossa selvitetään ja arvioidaan tiettyjen hankkeen ympäristövaikutukset ja kuullaan viranomaisia ja niitä, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa, sekä yhteisöjä ja säätiöitä, joiden toimialaa hankkeen vaikutukset saattavat koskea.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n mukaan muun muassa seuraaviin hankkeisiin:

a) metallimalmien tai muiden kaivoskivennäisten louhinta, rikastaminen ja käsittely, kun irrotettavan aineksen kokonaismäärä on vähintään 550 000 tonnia vuodessa tai avokaivokset, joiden pinta-ala on yli 25 hehtaaria

b) kiven, soran tai hiekan otto, kun louhinta- tai kaivualueen pinta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä vähintään 200 000 kiintokuutiometriä vuodessa;

c) asbestin louhinta tai laitokset, jotka käsittelevät ja muuntavat asbestia tai asbestia sisältäviä tuotteita

d) uraanin louhinta, rikastaminen ja käsittely lukuun ottamatta koelouhintaa, koerikastamista ja muuta vastaavaa käsittelyä

e) turvetuotanto, kun yhtenäiseksi katsottava tuotantopinta-ala on yli 150 hehtaaria

f) yli 200 hehtaarin laajuisen, yhtenäiseksi katsottavan alueen metsä-, suo- tai kosteikkoluonnon pysyväisluonteinen muuttaminen toteuttamalla uudisojituksia tai kuivattamalla ojittamattomia suo- ja kosteikkoalueita, poistamalla puusto pysyvästi tai uudistamalla alue Suomen luontaiseen lajistoon kuulumattomilla puulajeilla

g) raakaöljyn tai maakaasun kaupallinen tuotanto

YVA-lain mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Näin ollen menettely voi tulla kyseeseen myös muissa kaivannaisalaan liittyvissä hankkeissa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekee päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta hankkeeseen, kun kyseessä on edellä mainittu yksittäistapaus.

YVA-lain tarkoittaman yhteysviranomaisena toimii elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Hankkeen ympäristövaikutukset selvitettään YVA-lain mukaisessa arviointimenettelyssä ennen kuin hankkeen toteuttamiseksi ryhdytään ympäristövaikutusten kannalta olennaisiin toimiin.

Menettely

1) Hankkeesta vastaava toimittaa arviointiohjelman yhteysviranomaiselle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

2) Yhteysviranomainen tiedottaa arviointiohjelmasta vaikutusalueen kuntien ilmoitustauluilla. Lisäksi kuulutus julkaistaan sähköisesti ja ainakin yhdessä hankkeen vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä.

3) Yhteysviranomainen pyytää arviointiohjelmasta lausunnot ja varaa mahdollisuuden mielipiteiden esittämiseen.

4) Yhteysviranomainen antaa lausuntonsa arviointiohjelmasta. Lausunto on annettava hankkeesta vastaavalle kuukauden kuluessa lausuntojen antamiseen ja mielipiteiden esittämiseen varatun määräajan päättymisestä. Yhteysviranomaisen on lausunnossaan tarvittaessa todettava, miltä osin arviointiohjelmaa on tarkistettava.

5) Hankkeesta vastaava selvittää hankkeen ja sen vaihtoehtojen vaikutukset arviointiohjelman ja yhteysviranomaisen lausunnon pohjalta sekä laatii ympäristövaikutusten arviointiselostuksen. Arviointiselostus toimitettaan yhteysviranomaiselle sekä liitettävä hanketta koskeviin hakemusasiakirjoihin siten kuin siitä erikseen säädetään.

6) Yhteysviranomainen tiedottaa arviointiselostuksesta kuuluttamalla hankkeen todennäköisen vaikutusalueen kuntien ilmoitustauluilla. Kuulutus on lisäksi julkaistava sähköisesti ja ainakin yhdessä hankkeen vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä.

7) Yhteysviranomainen huolehtii siitä, että arviointiselostuksesta pyydetään tarvittavat lausunnot ja varataan mahdollisuus mielipiteiden esittämiseen.

8) Yhteysviranomainen antaa lausuntonsa arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä. Lausunto on annettava hankkeesta vastaavalle kahden kuukauden kuluessa lausuntojen antamiseen ja mielipiteiden esittämiseen varatun määräajan päättymisestä.

9) Arviointimenettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa lausuntonsa hankkeesta vastaavalle.

Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon.

Hanketta koskevasta lupapäätöksestä tai siihen rinnastettavasta muusta päätöksestä on käytävä ilmi, miten arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon.

Linkki työ- ja elinkeinoministeriön oppaaseen Ympäristövaikutusten arviointimenettely kaivoshankkeissa

Suojelualueet ja kaivoslaki

Työ- ja elinkeinoministeriö on julkaissut suojelualueilla sekä saamelaisten kotiseutualueella ja poronhoitoalueella tapahtuvaa malminetsintää koskevan oppaan. Linkki oppaaseen.

Kansallispuistot ja luonnonpuistot

Kansallispuistossa ja luonnonpuistossa on luontoa muuttava toiminta kielletty. Näillä alueilla ei saa ottaa maa-aineksia tai kaivoskivennäisiä eikä vahingoittaa maa- tai kallioperää.

Kansallispuistossa ja luonnonpuistossa voidaan sen perustamistarkoitusta vaarantamatta alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen tai laitoksen luvalla tehdä geologisia tutkimuksia ja etsiä malmeja. Pääsääntöisesti alueen hallinnasta vastaava viranomainen on Metsähallitus.

Edellä mainittuja kieltoja sovelletaan myös muuhun luonnonsuojelualueeseen, ellei toisin erikseen säädetä.

Soidensuojelualueet

Eräistä valtion omistamille alueille perustetuista soidensuojelualueista annetun asetuksen 1 §:n mukaan soidensuojelualueilla on kielletty muun muassa ojitus, maa-ainesten ottaminen sekä maa- ja kallioperän vahingoittaminen. Asetuksen 3 §:n mukaan Soidensuojelualueella on 1 §:n säännösten estämättä sallittu toimenpiteet, jotka ovat välttämättömiä lennätin-, puhelin- tai radiotoimintaa taikka geologista tutkimusta tai malminetsintää varten edellyttäen, että siihen on saatu ympäristöministeriön lupa; sekä

Yksityiset luonnonsuojelualueet

Yksityisiä luonnonsuojelualueita perustetaan ELY-keskusten päätöksillä. Toiminnanharjoittajan on selvitettävä aluetta koskevat rauhoitusmääräykset päätöksen tehneen ELY-keskuksen kanssa.

Natura 2000 -verkosto

Natura 2000 -verkosto suojaa monimuotoista luontoa. Suomessa verkosto kattaa viisi miljoonaa hehtaaria. Tästä maa-alueita on kolme neljäsosaa ja vesialueita yksi neljäsosa.

Kaikkiaan alueita on 1 857, joista 87 Ahvenanmaalla. Pohjoisin Lappi kuuluu alpiiniseen vyöhykkeeseen, muu Suomi boreaaliseen. Luontodirektiivin mukaisia SCI-alueita on Suomessa 1 713. Ne kattavat noin 4,8 miljoonaa hehtaaria eli noin 12,3 % Suomen kokonaispinta-alasta. Lintudirektiivin mukaisia SPA-alueita on 468, ja niiden pinta-ala on 3,1 miljoonaa hehtaaria eli noin 8 % maan kokonaispinta-alasta. SCI- ja SPA-alueet ovat osittain päällekkäisiä.

Luonnonsuojelulain 64 a §:n mukaan Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja ei saa merkittävästi heikentää.

Alueellista tietoa Natura 2000 –alueisiin liittyen http://www.ymparisto.fi/NATURA

lainsaadanto_kuva4

Suomen Natura 2000 -alueet

Malminetsintä Natura 2000 –alueella

Jos malminetsintä yksistään tai muiden hankkeiden kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura 2000 –alueen luonnonarvoja, hakijan on liitettävä malminetsintähakemukseen näiden arvio toiminnasta aiheutuvista vaikutuksista. Sama myös malminetsintähakemusta, joka sijoittuu Natura 2000- alueen ulkopuolelle mutta, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia.

Mikäli toiminnanharjoittaja pitää toiminnasta aiheutuvia vaikutuksia poissuljettuina, on malminetsintähakemukseen liitettävä selvitys siitä, miksi arviointia kyseisessä tapauksessa on pidettävä poissuljettuna. Lupaviranomainen harkitsee annetun selvityksen perusteella, suunniteltu toiminta sekä alueen olosuhteet huomioiden, edellytetäänkö hakijalta arvioinnin laatimista.

Mikäli arviointi on tehtävä, on malminetsintähakemukseen liitettävään arviointiin liitettävä yksityiskohtainen kuvaus käytettävistä tutkimusmenetelmistä, toiminnan vaikutusalueen luontoarvot sekä tutkimusten em. luontoarvoihin. Myös toimenpiteet, joilla haitallisia vaikutuksia voidaan estää tai lieventää, on selvitettävä.

Lupaviranomaisen on valvottava, että arviointi tehdään. Saatuaan arvioinnin hakijalta, lupaviranomaisen on pyydettävä arvioinnista lausunto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Lausunto on annettava viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun lausuntopyyntö on saapunut elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen.

Lausunnoissa arvioidaan onko arviointi tehty alueen luontoarvot huomioon ottaen riittävän yksityis¬kohtaisesti ja kattavasti. Lausunnoissa otetaan myös kantaa arvioinnin johtopäätöksiin. Mikäli arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa, että toiminta heikentää merkittävästi Natura 2000 -alueen luonnonarvoja tai jos asiasta ei voida varmistua, ei Lupaviranomainen saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen.

Lupa saadaan kuitenkin myöntää, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole.

Valtioneuvoston tekemässään hankkeen toteuttamista koskevassa päätöksessä on määrättävä Natura 2000 -verkoston yhtenäisyydelle tai luonnonarvoille aiheutuvien heikennysten korvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Toimenpiteiden kustannuksista vastaa hankkeen tai suunnitelman toteuttaja.

Mikäli alue sijoittuu lisäksi luonnonsuojelualueelle, on toiminnanharjoittajan malminetsintäluvan lisäksi haettava tutkimuslupaa suojelualueen rauhoitusmää¬räyksistä riippuen Metsähallitukselta, ELY-keskukselta tai ympäristöministeriöltä.

Kaivostoiminta Natura 2000 –alueella

Edellä esitetty soveltuu kaivostoimintaan.

Ns. Natura-arviointi voidaan tehdä myös osana kaivoksen pakollista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Ks. kohta “Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA-laki)”.

Maastoliikennelaki

Maastoliikennelain mukaan moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ei saa liikkua eikä sitä saa pysäyttää tai pysäköidä maastossa maa-alueella ilman maan omistajan tai haltijan lupaa.

Lupaa ei kuitenkaan tarvita kaivoslaissa tarkoitetulla malminetsintäalueella ja 30 metrin etäisyydellä sen rajasta eikä kaivoksen apualueella asianomaisessa malminetsintäluvassa tai kaivosluvassa tarkoitetun toiminnan kannalta välttämättömään liikkumiseen.

Kaivannaisjäteasetus

Kaivannaistoimintaa koskevassa ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset kaivannaisjätteestä sekä toimintaa koskevasta kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmasta ja sen noudattamisesta. Kaivannaisjätteiden jätehuoltosuunnitelmasta määrätään tarkemmin kaivannaisjätteistä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (190/2013).

Kaivannaisjätteen jätealueen luvassa on annettava tarpeelliset määräykset jätealueen perustamisesta, hoidosta, käytöstä poistamisesta ja jälkihoidosta sekä määräykset suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavan kaivannaisjätteen jätealueen sisäisestä pelastussuunnitelmasta.

Linkki ympäristöhallinnon yhteisen verkkopalvelun kaivannaisjätteet -sivulle

Patoturvallisuuslaki

Kaivostoimintaan liittyvät padot kuuluvat patoturvallisuuslain (494/2009) ja sen nojalla patoturvallisuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen (319/2010) soveltamispiiriin.

Lain tavoitteena on varmistaa turvallisuus padon rakentamisessa, kunnossapidossa ja käytössä sekä vähentää padosta aiheutuvaa vahingonvaaraa.

Lain 7 §:n mukaan padon rakentajalla on yleinen velvollisuus suunnitella ja rakentaa pato siten, ettei sen käyttämisestä aiheudu vaaraa turvallisuudelle.

Patoturvallisuuslain mukaan laissa tarkoitettuna patoturvallisuusviranomaisena toimii patoturvallisuusasioissa toimivaltainen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Maa- ja metsätalousministeriö on määrännyt Hämeen, Kainuun ja Lapin ELY-keskukset toimimaan patoturvallisuusviranomaisina.

Patoturvallisuuslaki ei luo itsenäistä lupamenettelyä vaan padon rakentamisen luvanvaraisuus perustuu edelleenkin muihin lakeihin, lähinnä vesilakiin, ympäristönsuojelulakiin sekä maankäyttö- ja rakennuslakiin. Patoturvallisuuslaki täydentää niitä lupamenettelyssä huomioon otettavilla patoturvallisuusnäkökohdilla.

Linkki ympäristöhallinnon yhteisen verkkopalvelun Padot ja patoturvallisuus -sivulle

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen patoturvallisuusopas

Maankäyttö- ja rakennuslaki

Kaivoslain mukaan kaivoslain tarkoituksen toteuttaminen edellyttää yleisten ja yksityisten etujen turvaamista ottaen erityisesti huomioon muun muassa toiminnan vaikutukset ympäristöön ja maankäyttöön sekä luonnonvarojen säästävä käyttö.

Kaivoslain 47 §:n mukaan kaivosalueen ja kaivoksen apualueen suhde muuhun alueiden käyttöön tulee olla selvitetty. Kaivostoiminnan tulee perustua maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen oikeusvaikutteiseen kaavaan taikka kaivostoiminnan vaikutukset huomioon ottaen asian tulee olla muutoin riittävästi selvitetty yhteistyössä kunnan, maakunnan liiton ja elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen kanssa. Kaavan oikeusvaikutuksista säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa.

Malminetsintälupahakemuksissa on oltava tieto alueen oikeusvaikutteisista kaavoista ja mahdollisesti vireillä olevista kaavahankkeista.

Kaivosluvan myöntäminen edellyttää, että kaivostoiminnan suhde muuhun alueiden käyttöön ja muutkin kaivostoimintaa sivuavat maankäyttöä koskevat asiat on selvitetty. Tapauskohtaisesti sovellettavaksi tulee joko maankäyttö- ja rakennuslain mukainen kaavoitusmenettely tai suunnittelutarveratkaisu.

Maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:ssä tarkoitetun suunnittelutarveratkaisua koskevan menettelyn soveltaminen on mahdollista, jos kaivoshankkeen haitalliset ympäristö- tai muut vaikutukset eivät ole merkittävät taikka tarve sovittaa kaivoshanke yhteen asutuksen tai muiden maankäyttötarpeiden kanssa ei ole suuri. Suunnittelutarveratkaisu on tarpeen yleensä myös silloin, kun alueella on voimassa maakuntakaava tai yleiskaava. Suunnittelutarveratkaisu edellyttää, että kaivosalueen ja kaivoksen apualueen suhde muuhun alueiden käyttöön on riittävästi selvitetty yhteistyössä kunnan, maakunnan liiton ja asiassa toimivaltaisen alueellisen ympäristökeskuksen kanssa. Tämä voisi perustua esimerkiksi kunnan, maakunnan liiton ja alueellisen ympäristökeskuksen asiassa antamiin lausuntoihin tai näiden yhteisestä neuvottelusta laadittuun muistioon. Kun sovelletaan suunnittelutarveratkaisua, saattaa se myös edellyttää poikkeusta kaavasta, jos hanke on kaavan vastainen.

Jos maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen suunnittelutarveratkaisua koskevan menettelyn soveltamiseen ei ole edellytyksiä, tulisi kaivostoiminnan perustua maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen oikeusvaikutteiseen kaavaan, jossa kaivosalueen ja kaivoksen apualueen suhde muuhun alueiden käyttöön on selvitetty. Maakuntakaava voi usein olla riittävä, mutta tilanne vaikuttaa siihen, mikä kaava olisi kyseessä. Käytännössä maakuntakaava ja yleiskaava on mahdollista laatia vaihekaavoina hyvinkin nopealla aikataululla.

Takaisin ylös