Kaivannaisten ulkomaankauppa

Metallimalmirikasteet
Muut kaivannaiset

Suomessa on hyvin runsaasti kaivannaistuotteiden jatkojalostukseen keskittyvää teollisuutta. Voidaan sanoa, että mineraalisia raaka-aineita jalostetaan Suomessa selvästi enemmän kuin mitä niitä maassamme tuotetaan. Tämä on yksi syy, miksi mineraalisia raaka-aineita joudutaan tuomaan Suomeen valtavat määrät. Jalostettaessa raaka-aineita niiden arvo nousee, minkä jälkeen väli- tai lopputuotteet pystytään myymään voitolla. Prosessi luo vaurautta myös synnyttämällä ja ylläpitämällä työpaikkoja.

Kuva 1. Metallimalmirikasteiden tuonnin ja viennin vuotuinen arvo.

Kuva 1. Metallimalmirikasteiden tuonnin ja viennin vuotuinen arvo.

Suomen ulkomaankauppa on jalostamattomien kaivannais- ja louhintatuotteiden osalta alijäämäinen eli niiden tuonnin yhteenlaskettu arvo on selvästi suurempi kuin niiden viennin arvo. Alijäämän suuruus riippuu hyvin paljon siitä, mitä tuotteita tarkasteluun otetaan mukaan, mutta Tullin tiedotteen mukaan alijäämän määrä on vaihdellut 0,9 ja 2,1 miljardin euron välillä vuosien 2008 ja 2012 välisenä aikana. Tiettyjen kaivannaisten ulkomaankauppa on ylijäämäistä, kun taas erityisesti metallimalmirikasteiden ulkomaankauppa on alijäämäistä (kuva 1). Vuonna 2015 metallimalmirikasteiden tuonnin arvo oli 13 kertaa niiden viennin arvoa suurempi ja alijäämän suuruus oli 1,4 miljardia euroa. Valmiiden metallien osalta tilanne on päinvastainen, ja metallien ulkomaankauppa olikin 1,3 miljardia euroa ylijäämäinen. 

Kun otetaan huomioon kaivannaistuotteiden ulkomaankauppa viiden edellisen vuoden ajalta (2015−2011), kuparimalmirikasteen, kivihiilen ja rautamalmirikasteen tuonnin arvo on ollut suurin, kun taas tonnimäärältään eniten on tuotu kivihiiltä, rautamalmirikastetta ja kalkkikiviä. Vastaavasti nikkelimalmirikasteen, talkin ja graniittisen luonnonkiven ja talkin viennin arvo on suurin, kun taas tonnimäärältään eniten on viety kiviaineksia, pasutettua rikkikiisua ja graniittista luonnonkiveä. Talkin, graniittisen luonnonkiven ja pasutetun rikkikiisun ulkomaankauppa oli selvästi eniten ylijäämäistä; näitä seurasi suuruusjärjestyksessä pasuttamaton rikkikiisu, jalometallirikasteet, turve ja kiviainekset. Tämän katsauksen tiedot perustuvat pääosin Tullin tavaroiden ulkomaankauppatilastoihin (ULJAS-tietokanta).

 

Metallimalmirikasteet

Tuonti

Suomessa valmistetaan useita metalleja niin paljon, että nykyiset tuotantomäärät edellyttävät metallimalmirikasteiden tuontia. Tällaisia metalleja ovat esimerkiksi sinkki, kupari, nikkeli, koboltti ja hopea. Ferrokromi, jota tuotetaan Suomessa sinkkiäkin enemmän, valmistetaan kotimaisista raaka-aineista. Vuonna 2015 Suomen metalliteollisuus tuotti sinkkiä 12 kertaa enemmän kuin Suomen kaivokset. Kaivosten tuotannolla tarkoitetaan tässä yhteydessä sinkin laskennallista määrää kaivosten tuottamissa sinkkipitoisissa metallimalmirikasteissa. Nikkeliä metalliteollisuus tuotti 5 kertaa enemmän kuin kaivokset ja kuparia 3 kertaa kaivoksia enemmän. Vaikka Suomen ulkomaankauppa onkin alijäämäistä sinkki-, kupari- ja nikkelimalmirikasteiden osalta, metallisen sinkin, kuparin ja nikkelin ulkomaankauppa on toki ylijäämäistä.

Kuva 1. Metallimalmirikasteiden tuonti Suomeen (ULJAS - Tavaroiden ulkomaankauppatilastot). LATAA AINEISTO: arvo; massa

Kuva 2. Metallimalmirikasteiden tuonti Suomeen (ULJAS - Tavaroiden ulkomaankauppatilastot). LATAA AINEISTO: arvo; massa.

Rautamalmirikasteita tuodaan Suomeen tonnimääräisesti selvästi enemmän kuin muita metallimalmirikasteita yhteensä, mutta euromääräisesti mitattuna kuparimalmirikasteet ovat hallinneet metallimalmirikasteiden tuontia (kuva 2). Metallimalmirikasteiden tuonti vakiintui runsaaseen viiteen miljoonaan tonniin vuosina 1998−2005. Tämän jälkeen rautamalmirikasteiden tuonnin väheneminen painoi metallimalmirikasteiden tonnimääräistä kokonaistuontia alaspäin, mutta nikkelin, kuparin ja sinkin maailmanmarkkinahintojen nousu aiheutti metallimalmirikasteiden tuonnin kokonaisarvon huomattavan kasvun. Vuonna 2009 maailmantalouden taantuman yhteydessä tuonti selvästi väheni, kun rautamalmirikasteiden tonnimääräinen tuonti laski edellisvuodesta 29 % ja samalla nikkelin, kuparin ja sinkin hinnat romahtivat. Vuonna 2010 rautamalmirikasteen massamääräinen tuonti sekä nikkelin, kuparin ja sinkin hinnat nousivat jälkeen. Vuonna 2015 metallimalmirikasteita tuotiin 4,7 Mt eli määrällisesti hieman huippukautta 1998−2005 vähemmän, mutta arvoltaan karkeasti kaksinkertaisesti näihin vuosiin verrattuna.

Kuva 3. Perusmetallimalmirikasteiden kotimaisen tuotannon kasvu on aiheuttanut tuonnin vähenemistä vain kuparimalmirikasteen osalta.

Kuva 3. Perusmetallimalmirikasteiden kotimaisen tuotannon kasvu lienee aiheuttanut tuonnin vähenemistä vain kuparimalmirikasteen osalta.

On mielenkiintoinen kysymys, onko viime vuosiin ajoittuneella kotimaisen metallimalmi-rikastetuotannon kasvulla (avaa kuvaaja) ollut metallimalmirikasteiden tuontia vähentävää vaikutusta. Vuoden 2010 jälkeinen laskeva trendi metallimalmirikasteiden yhteenlasketussa tonnimääräisessä tuonnissa (kuva 2) johtuu rautamalmirikasteiden tuonnin vähenemisestä. Kaikki Suomessa jalostettavat rautamalmirikasteet tuodaan ulkomailta, pääasiassa Ruotsista, vaikka Suomessakin olisi erittäin mittavat rautamalmivarat. Vaikuttaisi siltä, että kotimaisen kaivostuotannon kasvulla on saattanut olla oleellista vaikutusta vain kuparimalmirikasteen tuontiin. Kuparimalmirikasteen vuosittainen tuonti on selvästi laskenut vuosina 1998−2008 vallinneesta tasosta (kuva 3), mutta nykyään Suomen metalliteollisuus kuitenkin valmistaa metallista kuparia enemmän kuin tuona ajanjaksona (avaa kuvaaja). Tämä ristiriita selittynee kotimaisen kuparimalmirikasteen hyödyntämisellä, sillä sen vuosittainen tuotanto on kasvanut viime vuosina noin 150 000 tonniin samalla kun sen vienti Suomesta on pysynyt hyvin vähäisenä. Sinkkimalmirikasteen tuontimäärät puolestaan ovat niin suuria verrattuna kotimaisen sinkkimalmirikasteen vuosittaisen tuotannon ja viennin erotukseen (noin 50 000 t), että sinkkimalmirikasteen tuonnin kasvun taittuminen (kuva 3) ei voi johtua kotimaisen kaivostuotannon kasvusta. Sen sijaan sinkkimalmirikasteen tuonnin kasvun taittuminen heijastelee samanaikaista sinkkimetallin tuotannon kasvun taittumista (avaa kuvaaja). Hyvin suuri osa viime vuosina tuotetusta nikkelimalmirikasteesta on viety ulkomaille, eli kotimaisen tuotannon kasvu on aiheuttanut myös sen viennin kasvun (kuva 4).

Vienti

Maailmantalouden taantuma painoi metallimalmirikasteiden viennin aallonpohjaan vuonna 2009. Tämän jälkeen metallimalmirikasteiden vienti lähti kuitenkin voimakkaaseen kasvuun elpyneen kotimaisen kaivostuotannon ansiosta. Vuonna 2010 Suomesta alettiin viedä huomattavia määriä sinkkirikastetta. Sen vienti oli ollut hyvin vähäistä aiempina vuosina (kuva 4). Suurin osa viedystä sinkkirikasteesta tuotettiin Talvivaaran kaivoksesta. Sinkki hallitsi metallimalmirikasteiden vientiä vuosina 2010−2011. Kevitsan kaivos aloitti nikkelin tuotannon vuonna 2012, mistä lähtien eniten on viety nikkelimalmirikastetta. Nykyään metallimalmirikasteiden viennin arvo on karkeasti viisinkertainen verrattuna 1990-luvun jälkipuolen vuosiin.

Kuva 4. Metallimalmirikasteita vienti Suomesta (ULJAS - Tavaroiden ulkomaankauppatilastot). *Pasutettu rikkikiisu on pyrometallurgisen prosessin tuote, eli se ei tarkkaan ottaen ole täysin rinnastettavissa kuvan metallimalmirikasteisiin. LATAA AINEISTO: arvo; massa.

Kuva 4. Metallimalmirikasteita vienti Suomesta (ULJAS - Tavaroiden ulkomaankauppatilastot). *Pasutettu rikkikiisu on pyrometallurgisen prosessin tuote, eli se ei tarkkaan ottaen ole täysin rinnastettavissa kuvan metallimalmirikasteisiin. LATAA AINEISTO: arvo; massa.

Pasutetun rikkikiisurikasteen tonnimääräinen vienti lähti huikeaan nousuun vuonna 2005 (kuva 4). Rikaste on tuotettu ainakin pääosin Pyhäsalmen kaivoksesta. Sitä on käytetty Siilinjärvellä rikkihapon valmistuksessa, jota puolestaan on tarvittu valmistettaessa Siilinjärven kaivoksen apatiittirikasteesta lannoitteita. Prosessissa on syntynyt miljoonia tonneja rautaoksidia eli pasutettua rikkikiisua. Vaikka tullitilastoista ei ole saatavissa vuoden 2010 jälkeisiä pasutteen viennin määriä, sen viennin arvon kasvu viittaa myös tonnimääräisen viennin kasvuun. YLEn mukaan lannoiteyhtiö Yara vei vuonna 2013 Siilinjärveltä jopa yli miljoona tonnia pasutettua rikkikiisua Kiinaan terästeollisuuden raaka-aineeksi. Kyse on erittäin onnistuneesta sekundäärisen raaka-aineen hyödyntämisestä − entisen jätteen muuttamisesta tuotoiksi! Vuonna 2015 pasutetun rikkikiisun vienti kuitenkin romahti, mihin liittyy jätestatuksen aiheuttama vientikustannusten kasvu. Sen viennin arvo laski 92 % edellisvuodesta, ja käyttämällä vuoden 2010 viennin arvon ja määrän suhdetta voidaan arvioida, että vuonna 2015 pasutettua rikkikiisua vietiin korkeintaan 120 000 t.

Erilaisista käytännöistä ja määrittelykysymyksistä johtuen kaivannaisten ulkomaankaupasta esitetään eri lähteissä hyvinkin erilaisia lukuja. Tullin tiedotteen mukaan Suomen kaivannais- ja louhintatuotannon jalostamattoman viennin arvo vuonna 2012 oli 803 miljoonaa euroa. Luvun suuruus selittynee siten, että Tulli lukee kaivoksista ulkomaille viedyn metallisen kullan (viennin arvo noin 400 miljoonaa euroa) jalostamattoman kaivannaistuotannon ulkomaankauppaan kuuluvaksi eikä metallien ulkomaankauppaan kuuluvaksi. Kullan ulkomaankauppaan liittyen on myös syytä huomioida, että kullan kotimaisen kaivostuotannon vuonna 2009 alkanut voimakas kasvu (avaa kuvaaja) ei näy jalometallimalmirikasteiden viennin kasvuna, koska kullan suurin tuottaja, Kittilän kaivos, valmistaa kullan doré-harkoiksi.

Muut kaivannaiset

Tuonti

Metallimalmien ja -rikasteiden lisäksi Suomeen tuodaan myös muita kaivannaisia. Näistä määrältään ja arvoltaan tuodaan selvästi eniten kivihiiltä. Vuonna 2015 kivihiilen tonnimääräinen tuonti laski 33 % edellisvuodesta, ja sitä tuotiin vähiten sitten vuoden 2002. Kivihiilen jälkeen seuraavaksi eniten tuodaan määrällisesti kalkkikiviä ja kaoliinia. Kaoliinin tuonnin arvo on suurempi kuin kalkkikiven tuonnin arvo.

Kuva 5. Muiden kaivannaisten kuin metallimirikasteiden tuonti Suomeen. LATAA AINEISTO

Kuva 5. Muiden kaivannaisten kuin metallimirikasteiden tuonti Suomeen. LATAA AINEISTO

Vienti

Kun metallimalmirikasteita ei oteta huomioon, voidaan sanoa, että talkki, graniittinen luonnonkivi, pasuttamaton rikkikiisu, kiviainekset ja turve ovat merkittävimpiä Suomesta vietäviä kaivannaisia. Itse asiassa metallimalmirikasteistakin vain nikkelirikasteen viennin arvo on korkeampi kuin talkin ja graniittisen luonnonkiven viennin arvo.  

Kiviaineksia ja graniittista luonnonkiveä viedään molempia massamääräisesti selvästi enemmän kuin kaikkia metallimalmirikasteita yhteensä. Vuonna 2011 kiviaineksia vietiin poikkeuksellisen paljon. Sen jälkeen kiviainesten vuosittainen vienti on ollut 0.7−1.0 miljoonaa tonnia. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että Suomesta tonnimääräisesti ylivoimaisesti eniten vietävää metallimalmirikastetta, nikkelirikastetta, viedään noin 0.1 miljoonaa tonnia vuodessa ja turvetta viedään noin puolet nikkelirikasteen määrästä.  Vuonna 2011 kiviainesten viennistä 80 % koostui murskeen viennistä, mutta sen jälkeen vuosina 2012-2015 kiviainesten yhteenlasketusta viennistä 71 % koostuu soran viennistä.

Talkin ja rikkikiisun tonnimääräistä vientiä ei ole saatavissa Tullin ulkomaankauppatilastoista.

Kuva 6. Muiden kaivannaisten kuin metallimirikasteiden vienti Suomesta. LATAA AINEISTO

Kuva 6. Muiden kaivannaisten kuin metallimirikasteiden vienti Suomesta. Rikkikiisun ja talkin tonnimääräistä vientiä ei ole saatavissa. LATAA AINEISTO