Kiviaineshuolto

Tässä kappaleessa esitetään kiviainesteollisuuden keskeinen sääntely sekä toimintaan liittyvät yleisimmät luvat ja muut hallinnolliset velvoitteet.

Maa-aineslaki

Maa-aineslaki on maa-ainesten ottamisen erityislaki. Lakia sovelletaan kiven, soran, hiekan, saven ja mullan ottamiseen. Maa-ainesten ottamiseen on oltava lupaviranomaisen myöntämä lupa. Ainostaan kotitarveottamista voidaan suorittaa ilman lupaa.

Sovellettaessa maa-aineslakia on syytä pitää mielessä, että ainesten ottamisessa, lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on maa-aineslain lisäksi noudatettava, mitä muualla laissa säädetään. Siten esimerkiksi luonnonsuojelu- ja ympäristönsuojelulain säännöksiä sovelletaan maa-aineslain mukaiseen toimintaan eikä maa-aineslain säännöksillä ole mahdollista sivuuttaa muuta lainsäädäntöä.

Lupa harkinnan kannalta keskeistä on ottamisen tai sen järjestelyn ristiriidattomuus lain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa ja lain 5 §:n mukainen ottamissuunnitelma.

Maa-aineslain 3 §:n mukaan aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:
1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;
2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;
3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai
4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Edellä mainitun lisäksi pykälän 2-4 momentin mukaan
– Alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. (5.2.1999/134)
– Maa-aineksia ei saa ilman erityistä syytä ottaa meren tai vesistön rantavyöhykkeellä, ellei aluetta ole asemakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa osoitettu tätä tarkoitusta varten. (26.5.2000/495)
– Ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslupaa haetaan asianomaisesta kunnasta. Kunnan tehtävänä on lisäksi valvoa maa-ainesten ottoa kunnan alueella.

Maa-ainesten ottaminen voi edellyttää myös seuraavien lupien myöntämistä:

Ympäristölupa

Lyhyt ympäristönsuojelulain ja ympäristönluvan esittely, ks. “Kaivostoiminta” –osio.

Ympäristölupa tarvitaan ympäristönsuojeluasetuksen (713/2014) mukaan maa-ainesten ottamiseen liittyen seuraavasti:
a) kivenlouhimo tai sellainen muu kuin maanrakennustoimintaan liittyvä kivenlouhinta, jossa kiviainesta käsitellään vähintään 50 päivää;
b) kiinteä murskaamo tai kalkkikiven jauhatus tai sellainen tietylle alueelle sijoitettava siirrettävä murskaamo tai kalkkikiven jauhatus, jonka toiminta-aika on yhteensä vähintään 50 päivää

Vähäisempään toimintaankin on haettava ympäristölupaa jos toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa.

Ympäristöluvan edellä mainituille hankkeille myöntää toiminta-alueen kunta.

Ympäristölupa ja maa-ainesottolupa eivät ole toisistaan riippuvaisia lupia, siten kumpikaan lupa ei ole toisen luvan myöntämisen edellytys eikä lupien hakemista koskevaa järjestystä ole säännelty. Koska luvat koskevat yhtä ja samaa toimintaa samalla alueella on selvää, että lupien lupamääräykset eivät saisi olla keskenään ristiriidassa.

Ympäristölupa ja laki eräistä naapuruussuhteista

Edellä mainittujen tilanteiden lisäksi ympäristölupa on lisäksi oltava toimintaan, josta saattaa ympäristössä aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain (26/1920) 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Kyseisen lainkohdan mukaisella kohtuuttomalla rasituksella tarkoitetaan tilannetta, jossa toiminta-alueen naapuri taikka muu, joka lähistössä omistaa maan tai huoneiston tahi sellaista nautintaoikeudella hallitsee taikka jonka etuihin se muuten saattaa koskea, kärsii toiminnasta pysyväistä kohtuutonta rasitusta, kuten kipinöiden, tuhkan, noen, savun, lämmön, löyhkän, kaasujen, höyryn, tärinän, jyskeen taikka muun sellaisen kautta.

Vesilupa

Vesilain ja –luvan lyhyt esittely, ks. “Kaivostoiminta” –osio.

Luvanvaraisista hankkeista säädetään vesilain 3 luvussa. Lupa on toimintaan ryhtymisen edellytyksenä, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos esimerkiksi olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä;

Vesilain mukaista vesilupaa haetaan alueen toimivaltaiselta aluehallintovirastolta.

Vesilain mukainen vesilupa “voi tulla kyseeseen lähinnä, mikäli suunniteltu maa-ainesten ottaminen kohdistuu pohjavedenpinnan alapuolelle, pohjaveden ottamon suoja-alueelle tai laaja-alaisesti pohjavesialueelle.”

http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asiointi_luvat_ja_ymparistovaikutusten_arviointi/Luvat_ilmoitukset_ja_rekisterointi/Maaainesten_ottamiseen_liittyva_ilmoitus_ja_luvat

Luonnonsuojelulaki

Maa-aineslain 3 §:n mukaan maa-aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista.

Luonnonsuojelulain 4 luvussa esitetyt suojeltavia luontotyyppejä voidaan pitää maa-aineslain tarkoittamia erikoisia luonnonesiintymiä, jotka tulee huomioida maa-ainesten ottamisen suunnittelussa.

Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä

Ks. YVA –menettelyä koskeva kohta “Kaivostoiminta” –osiosta.

Valtioneuvoston asetus kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta

Asetuksessa säädetään kivenlouhimon, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamon ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimuksista silloin, kun toimintaan on oltava ympäristölupa. Asetuksen mukaan Toimintaa ei saa sijoittaa alle 400 metrin päähän melulle tai pölylle erityisen alttiista kohteista, kuten sairaalasta, päiväkodista, hoito- tai oppilaitoksesta.

Kivenlouhimo, muu kivenlouhinta ja kivenmurskaamo on lisäksi sijoitettava siten, että melua tai pölyä aiheuttavan toiminnon etäisyys asumiseen tai loma-asumiseen käytettävään rakennukseen tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan oleskeluun tarkoitettuun piha-alueeseen tai muuhun häiriölle alttiiseen kohteeseen on vähintään 300 metriä.

Kivenmurskaamo voidaan sijoittaa alle 300 metrin päähän häiriöille alttiista kohteesta ainoastaan, jos toiminnanharjoittaja voi sijoittamalla toiminta rakennukseen tai muita teknisiä keinoja käyttäen luotettavasti ja ympäristölupaviranomaisen hyväksymällä tavalla osoittaa, että toiminta häiriöille alttiissa kohteessa ei ylitä 7 §:ssä tarkoitettuja melutason arvoja. Lisäksi toiminnasta ei saa aiheutua sellaista ilmanlaadun heikkenemistä, joka vaarantaa 5 §:ssä tarkoitetun ilmanlaadusta annetun valtioneuvoston asetuksen noudattamisen.

Lisäksi asetuksessa säädetään toiminnasta aiheutuvasta ilmanlaadun heikkenemisestä, meluntorjunnasta sekä melutasoista. Asetus asettaa myös melua aiheuttavien työvaiheiden aikarajat. Siten esimerkiksi murskaaminen on asetuksen mukaan tehtävä arkipäivisin kello 7.00 ja 22.00 välisenä aikana.

Asetus edellyttää myös muun muassa, että toiminta on järjestettävä siten, että siitä ei aiheudu pintavesien tai kaivojen pilaantumista.