Ympäristövaikutukset

Malminetsintä
Kaivoksen suunnittelu ja rakentaminen
Kaivoksen tuotantovaihe
Kaivoksen sulkeminen ja jälkihoito
Luonnonkivituotanto
Kiviainestuotanto

Kaikella ihmistoiminnalla on ympäristövaikutuksensa. Tässä osiossa käsitellään mineraalisten raaka-aineiden tuotannon ympäristövaikutuksia ja niiden minimimoimista. Koska kaivostoiminta on vaikutuksiltaan suurempaa ja niiden ehkäiseminen poikkeaa luonnonkivituotannosta ja maa-ainesten otosta käytännöiltään, jokainen ala on kuvattu erikseen. Kaivostoiminnassa vaikutukset jaotellaan vielä sen elinkaaren eri vaiheiden mukaan.

Kaivostoiminta

Kaivostoiminnan elinkaari jaetaan eri osiin: 1. Malminetsintä, 2. Kaivoksen suunnittelu ja rakentaminen, 3. Kaivoksen tuotanto, 4.  Kaivoksen sulkeminen ja jälkihoito. Jokaisen vaiheen ympäristövaikutukset käsitellään erikseen.

Malminetsintä

Malminetsinnän ympäristövaikutukset ovat suhteellisen pieniä, varsinkin jos niitä verrataan kaivoksen tai muun maankäytön vaikutuksiin. Siksi malminetsintää varten ei tarvitse tehdä ympäristövaikutusten arviointia (YVA).

Vaikka ympäristövaikutukset ovat pieniä, tutkimusojia ja –monttuja kaivaessa kasvillisuus kärsii, maaperä häiriintyy ja avoimet kuopat ovat esteettinen haitta. Soiden lähistöllä kaivamista pitää välttää, jotteivät kaivaukset häiritsisi soiden vesitaloutta. Taas syväkairauksissa voidaan joutua kaatamaan puita kairakoneen tieltä. Kaikki maanomistajalle aiheutettu vahinko korvataan. Malminetsinnän päästöt rajoittuvat yleensä liikkumisesta ja kairauksesta johtuviin pakokaasupäästöihin. Vahinkotapauksissa kairauskoneesta voi valua öljyä maahan tai vesiin.

Syväkairatun maa- tai kallioperän pintaan jää halkaisijaltaan n. 10 cm reikä. Syväkairausputket jätetään yleensä paikalleen mahdollista myöhempää jatkokairaustarvetta sekä geofysikaalisia mittauksia varten. Putki suljetaan. Syväkairauksen mukanaan tuoma maa-aines voidaan kerätä tarvittaessa talteen ja huuhteluvesi imeytetään takaisin maaperään. Syväkairaukset eivät vaikuta pohjaveden laatuun. Kiteinen kallioperämme on ruhjeista ja pohjavesi liikkuu ruhjeita pitkin. Malmiesiintymien läheisyydessä pohjavesi voi olla raskametalleista luontaisesti kontaminoitunutta. Uraanialueilla tämä voidaan havaita porakaivoissa.

Malminetsintätoimien jälkeen jäljet korjataan, kuopat peitetään ja syväkairausputket suljetaan.

Luonnonsuojelualueilla tai niiden läheisyydessä laaditaan kaivoslain mukaisesti tarvittaessa selvitys luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitetusta arvioinnista ja ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) mukainen ympäristövaikutusten arviointiselostus.

Kaivoksen suunnittelu ja rakentaminen

Kaivoksen suunnittelussa ympäristövaikutukset on otettava huomioon. Näitä ovat maisemamuutokset, päästöt, pöly, melu ja kasvillisuuden poistaminen. Kaivostoiminnasta voi koitua päästöjä vesistöihin ja pohjaveteen. Vastuullisessa ja lakia noudattavassa kaivostoiminnassa nämä on minimoitava. Siksi kaivoslupaa varten vaaditaan YVA, jossa ympäristövaikutukset pyritään ennakoimaan ja varautumaan niihin vahinkojen välttämiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriö on julkaissut oppaan kaivostoiminnan ympäristövaikutukusten arvioimiseen (Kaivostoiminnan YVA-opas).

Kaivoksen ympäristövaikutukset riippuvat kaivoksen laajuudesta ja tyypistä. Maanalaiset kaivokset eivät ole suuri esteettinen haitta maisemassa, mutta valtavat avolohokset jätekasoineen saattavat olla sellainen. Mahdollisten päästöjen suhteen ongelmallisimpia ovat sulfidimalmikaivokset. Sadeveden kanssa tekemisiin joutuvat sulfidimineraalit hapettuvat, mikä aiheuttaa veden happamoitumisen, jolloin raskasmetallit liukenevat veteen. Tämän jätealtaiden ja -kasojen happaman, raskametallipitoisen veden pääsy luontoon on estettävä asianmukaisesti rakennetuilla pohja- ja patorakenteilla, joita monitoroidaan säännöllisesti.

Rakentamisvaiheessa pölyä, melua ja päästöjä aiheutuu ilmaan, maahan ja ympäristöön lisääntyneestä liikenteestä johtuen. Pölypäästöjä aiheutuu myös tarvekiven lohimisesta ja murskauksesta. Erityisesti graffitipitoinen pöly saattaa levitä kauaksikin. Pölypäästöjen rajoittamiseen tien kastelulla, murskausaseman koteloinnilla ja pölynsidonnalla eri kohteissa on kiinnitettävä huomiota. Merkittävimmät kaasupäästöt aiheutuvat raskaiden koneiden liikkumisen pakokaasuista. Paljastetun maan eroosio voi aiheuttaa kiintoaineen lisääntymistä lähivesistöissä, jos laskeutusaltaita ja/tai pintavalutuskenttiä ei ole rakennettu. Räjäytykset voivat aiheuttaa typen päästöjä ja maanalaisten tunnelien kuivana pitovesien mukana voi ympäristöön päästä raskasmetallispitoista vettä.

Kaivoksen rakentamisesta aiheutuva melu (räjäytykset, louhinta, murskaus, liikenne) voivat olla häiritseviä jos lähellä on asutusta tai virkistys- tai luonnonsuojelualue.  Melua pyritään vähentämään vallein, huoltamalla laitteita ja koneita, korvaamalla koneita vähemmän meluavilla, sijoittamalla niitä mahdollisimman kauas häriintymistä kohteista ja ajoittamalla räjäytykset.

Kaivoksen tuotantovaihe

Prosessit ja niiden vaikutukset

Erityistä huomiota kaivoksen tuotantovaiheessa vaativat vesienhallinta ja rikastealtaiden rakenteet onnettomuuksien välttämiseksi. Melu-, tärinä- ja pölytasot on minimoitava. Rikastusprosessi on normaalisti kaivoksen tuotantovaiheen merkittävin päästöjen aiheuttaja. Määrällisesti huomattavin päästö aiheutuu prosessin jätteistä, eli rikastushiekasta ja/tai sakkalietteestä. Kaasu- tai pölypäästöjä syntyy esimerkiksi rikasteiden kuivatuksesta, rikastuskemikaalien valmistuksesta tai käsittelystä tai itse rikastusprosessista. Rikastusprosessista voi syntyä kaasuja, jotka aiheuttavat hajuhaittaa, kuten rikkivety. Vesiin voi päästä kuormitusta kaivoksen kuivanapitovesistä, rikastusprosessista sekä sivukivien ja rikastushiekan varastoinnista. Pölyä voi myös levitä vesistöön. Pölyä aiheutuu eri prosesseista. Hienoksi jauhautunut mineraalipöly vastaa koostumukseltaan malmia, voiden sisältää terveydelle vahingollisia metalleja. Malmin louhinta ja kuljetus aiheuttavat pölyä ja pakokaasu- sekä räjähdyskaasupäästöjä.

Kaivostoiminnasta aiheutuu sen toimintavaiheessa ympäristövaikutuksia luonnonympäristöön ilma- ja vesipäästöistä, kaivannaisjätteiden varastoinnista, melusta ja tärinästä. Merkittävimmät vaikutukset luonnonympäristöön aiheutuvat yleensä pölyämisestä ja vesiin kohdistuvista muutoksista. Toiminnan aikana kaivosalueesta aiheutuu edelleen muutoksia maisemaan mm. kaivannaisjätteiden läjitysalueiden koon kasvun myötä. Louhinnan ja liikenteen aiheuttama melu ja tärinä voivat aiheuttaa häiriöitä alueen eläimistölle ja ihmisille.

Ilmanlaatu

Ilman laatuun aiheutuu muutoksia räjäytyksistä, malmin käsittelystä, rikasteiden kuivauksesta, lämmöntuotannosta, liikenteestä ja työkoneista sekä kaivannaisjätteiden läjittämisestä. Muutokset aiheutuvat joko pölyämisestä tai kaasupäästöistä. Pölyäminen voi vaikuttaa maaperän ja vesien laatuun (mm. samentuminen, liettyminen) sekä kasvillisuuteen (valon saannin väheneminen, pintavauriot) ja sen kasvuoloihin ja siten myös maa- ja metsätalouteen (kasvun hidastuminen, satomenetykset). Mineraalipöly voi sisältää ympäristölle haitallisia metalleja, metalloideja tai sulfidimineraaleja, ja lisätä näin maaperän metallikuormitusta tai aiheuttaa maaperän happamoitumista, joka voi edelleen johtaa vesien laadun tai maaperän kasvuolosuhteiden heikentymiseen. Merkittävimpiä kaasupäästöjä aiheutuu räjäytyksistä (CO₂, N₂, CO, NO_x), pakokaasuista (CO₂, CO, hiilivedyt, NO_x, SO₂, pienhiukkaset) ja malmin prosessoinnista (esim. bioliuotuksesta, bioliuoksen prosessoinnista ja rikasteen painehapetuksesta: H₂S, C₂S, SO₂, CO₂, S₀ ja kuivauksesta SO₂). Kaasupäästöt vaikuttavat ilmaston lämpenemiseen ja voivat aiheuttaa maaperän tai vesien happamoitumista, kasvillisuusvaurioita tai haittoja eliöille. Typen oksidit lisäävät lisäksi vesistöjen ravinnekuormitusta. Ihmisten viihtyvyyttä voivat haitata rikastustoiminnasta peräisin olevat hajut.

Vesistöt

Muutoksia vesiin aiheuttavat malmin louhinta ja kaivoksen kuivanapitopumppaus, malmin prosessointi, kaivannaisjätteiden varastointi ja vesienohjausjärjestelyt. Muutokset ovat sekä määrällisiä että laadullisia. Raakavedenotto, louhoksen kuivanapitopumppaus ja maan pinnalle tehtävät rakenteet vaikuttavat alueen vesitaseisiin ja muuttavat vesien virtausreittejä. Esimerkiksi kuivanapitopumppaus alentaa pohjaveden pinnan korkeuksia ja muuttaa vesien virtausreittejä louhosalueen ympäristössä. Louhinnassa käytettävät räjäytykset puolestaan muuttavat kallioperän hydraulisia ominaisuuksia. Muutokset vesitaseissa ja vesipinnoissa voivat edelleen vaikuttaa kasvi- ja eläinlajien elinoloihin. Kaivostoiminnan vesipäästöjen laatu riippuu louhittavasta malmityypistä (metallit, metalloidit, ravinteet, sulfaattipäästöt), louhinnasta käytettävistä räjähteistä (typpipäästöt, orgaaniset haitta-aineet), rikastusmenetelmästä ja siinä käytettävistä kemikaaleista (rikastuskemikaalijäämät), kaivannaisjätteiden laadusta ja hallinnasta sekä vesienkäsittelystä (vaikutusten vähentäminen). Kaivosalueen vedet voivat aiheuttaa vesistöjen samentumista, happamoitumista tai suolaantumista. Ne voivat myös lisätä metalli- ja/tai ravinnekuormitusta,  aiheuttaen näin muutoksia vesieliöiden elinoloihin tai suoranaista haittaa näille. Haittaa voi aiheutua myös vesien talous- ja virkistyskäytölle – ja siten myös kiinteistöjen arvoille.

Varastoinnin vaikutukset

Yksi merkittävimpiä tekijöitä ympäristövaikutusten kannalta kaivosalueilla on kaivannaisjätteiden, ts. sivukivien, rikastushiekan, maanpoistomassojen, rikastusprosessin sakkojen ja/tai vesien käsittelyn sakkojen, varastointi. Kaivannaisjätteiden määrät ovat yleensä suuria ja varastointialueet aiheuttavat merkittäviä maisemavaikutuksia, jollei jätteitä pystytä varastoimaan maan alle. Kaivannaisjätteistä voi aiheutua pölypäästöjä ja päästöjä vesiin. Sulfidimineraaleja sisältävistä kaivannais-jätteistä aiheutuu sulfidimineraalien hapettumisen seurauksena happamia tai neutraaleja, metalli- ja sulfaattipitoisia valumavesiä, jotka voivat aiheuttaa pinta- tai pohjavesien laadun heikentymistä ja haittavaikutuksia vesieliöille. Esimerkkinä tästä on elohopean metyloituminen sulfaatin pelkistäbakteerien toimesta lisääntyneen sulfaattikuormituksen myötä. Tämä voi myös asettaa rajoittuksia vesien käytölle. Vedet voivat sisältää myös jäämiä rikastuksessa käytetyistä kemikaaleista. Lisäksi kaivannaisjätteiden valumavedet voivat aiheuttaa vesien suolaantumista tai lisätä niiden ravinnekuormitusta. Erityisesti sivukivialueilta voi aiheuta typpikuormitusta sivukiviin jääneistä räjähdysainejäämistä.

Kaivoksen sulkeminen ja jälkihoito

Mikäli kaivosaluetta ei toiminnan päätyttyä oteta laajasti esim. muuhun yrityskäyttöön, kaivoksen sulkemisvaiheessa alueelle jäävät yleensä vain kunnostetut ja maisemoidut kaivannaisjätealueiden varastointialueet sekä avolouhos ja/tai maanalaiset louhostilat ja niihin liittyvät vesienkäsittelyjärjestelyt. Niihin liittyviä mahdollisia ympäristövaikutuksia voi aiheutua maisemamuutoksista, pölyämisestä, valuma- ja suotovesipäästöistä sekä maanvajoamista tai sortumista. Toiminnan jälkeisiä ympäristövaikutuksia vähennetään kaivosalueen sulkemis- ja jälkihoitotoimenpiteillä.

Avolouhos ja maan päälle läjitetyt kaivannaisjätekasat aiheuttavat pysyvän muutoksen alueen maisemaan. Kaivannaisjätekasoista voi myös aiheutua pölyämistä ja päästöjä vesiin. Riippuen kaivannaisjätteiden ja mineraalipölyn laadusta, pölyäminen voi aiheuttaa maaperän pilaantumista ja/tai happamoitumista, muuttaa kasvillisuuden elinoloja, aiheuttaa kasvillisuusvaurioita ja estää kasvien yhteyttämistä. Vesipäästöt voivat puolestaan johtaa pohja- ja/tai pintavesien pilaantumiseen, suolaantumiseen tai rehevöitymiseen. Sulfidimineraaleja sisältävät kaivannaisjätteet voivat aiheuttaa vesien happamoitumista ja lisätä niiden kuormitusta metalleilla, metalloideilla ja sulfaatilla (ns. hapan tai neutraali kaivosvaluma). Sulfidimineraalien hapettumisen aiheuttama kuormitus voi jatkua pitkään toiminnan päättymisen jälkeenkin.

Louhostilat täyttyvät toiminnan päättymisen jälkeen vedellä. Louhosten ylivuotovedet voivat aiheuttaa vesien pilaantumista, rehevöitymistä ja/tai suolaantumista. Sulfidimineraalit hapettuvat sulfidimetallimalmikaivoksissa louhoksen seinämissä ja mahdollisessa kaivostäytössä ja hapettumistuotteet huuhtoutuvat louhoksen täyttyessä louhosveteen. Louhoksiin kertyvä vesi voi kulkeutua kallioperän ruhjeita tai rakovyöyhykkeitä pitkin kalliopohjaveteen ja aiheuttaa pohja- ja pintavesien laadun heikentymistä. Louhoksen jyrkkiin reunoihin ja erityisesti sivukivikasoihin voi liittyä sortumavaara, ja maanalaisiin kaivostiloihin maanvajoamisen riski. Näistä voi aiheutua terveyshaittoja eläimille.

Kaivoksen sulkeminen on monitahoinen prosessi, jossa on haasteita useiksi sukupolviksi. On huolehdittava kaivoksen jätealtaista ja -kasoista, niin etteivät ne vuoda ympäristöön ja pohjaveteen. Kaivos ja sen jätealueet maisemoidaan. Kaivosalueen pitkäjänteinen seuranta on kaivoksen sulkemisen suurin ympäristöhaaste. Kaivoksen sulkemiseen ja maisemointiin on varattava varoja jo hyvissä ajoin.

Lähde: Metallikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt. Suomen ympäristö 29. Helsinki, Suomen ympäristökeskus. 213 s.

Opas kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arviointiin

Hyviä käytäntöjä kaivosten ympäristövaikutusten arvioinnissa

Luonnonkivituotanto

Luonnonkivituotannon ympäristövaikutuksia ovat melu, pöly, tärinä ja vaikutukset pinta- ja pohjavesiin. Niitä voidaa minimoida erilaisin toimenpitein.

Melu

Luonnonkivituotannon melulähteitä ovat porayksikkö, pyöräkuormaaja, maansiirtoauto, sivukiven kaato sekä muut (kiilaus, räjäytykset, sahaaminen ja tieliikenne). Äänitasoja voidaan luonnonkivituotannossa

hallita laadukkaan ja äänipäästöjä vähentävän tekniikan käytöllä (äänen- ja tärinänvaimentimet, koteloinnit), työkoneiden ja -välineiden huollolla ja kunnossapidolla, työkoneiden peruutusvaroitus-äänen säätämisellä työturvallisuuden puitteissa, melun huomioimisella louhimon rakenteiden suunnittelulla, sivukivialueen tekeminen lopulliseen leveyteen heti alkuvaiheessa kerroksittain täyttäen (sivukivien vierintä ja siitä aiheutuva ääni vähenevät), sekä rakentamalla tarvittaessa meluesteitä.

Pöly

Pölyä aiheuttavat luonnonkivituotannossa poraus, kiilaus, sahaus, kuljetukset, tuotantoalue sekä räjäytykset. Pölypäästöjä voidaan hallita laadukkaan ja pölypäästöjä vähentävän tekniikan käytöllä (pölyn talteenottolaitteistot), työkoneiden ja -välineiden huollolla ja kunnossapidolla, kiinnittämällä huomuiota porauspölyn sijoituspaikkoihin (ei tyhjennystä liikenneväylille tai niiden välittömään läheisyyteen), kastelemalla sumutus- tai korkeapainesumutusmenetelmillä, pölypäästöjen huomioimisella louhimon rakenteiden suunnittelussa, puhdistamalla räjäytettävät kalliopinnat ja kamit pölystä, ajonopeuksia alentamalla sekä turhaa ajoa välttämällä, sekä tapauskohtaisesti pinnoittamalla tiestö pölyämättömällä murskeella tai asfaltilla tähän soveltuvilla tieosuuksilla.

Tärinä

Tärinän lähteitä luonnonkivituotannossa ovat räjäytykset kiinteistä kalliosta ja raskas ajoneuvoliikenne. Tärinän vaikutuksia voidaan hallita ottamalla ympäristön rakenteet huomioon katsel-muksessa, tärinämittausten hyödyntämisellä, sekä tärinää vähentämällä. Tärinää voidaan vähentää pienentämällä samanaikaisesti räjähtävää räjähdysainemäärää tai kasvattamalla matkaa, jonka aaltoliike kulkee.

Toimija on korvausvelvollinen tärinän mahdollisisten vaikutusten aiheuttamista vahingoista.

Vesistövaikutukset

Pintavesi

Louhimon alueen pintamaan poistaminen muuttaa veden luonnollista kiertokulkua. Muun muassa pintavalunta voi paikallisesti kasvaa. Runsas sadanta ja lumen sulamisvesien määrä voi listätä veden kiintoaineiksen pitoisuuttta ja näin sen sameutta. Veteen voi liueta mm. räjähdysaineista peräisin olevaa typpeä tai pintamaiden läjitysalueiden ravinteita. Sulfidimineraalipitoisiin sivukiviin voi myös liittyä happamien valumavesien muodostumisriskiä. Luonnonkivilouhinnan räjäytysten typpipäästöt ovat kuitenkin vähäisiä verrattuna maatalouden tai malmikaivosten typpipäästöihin.

Pohjavesi

Luonnonkivilouhimoiden vaikutukset pohjaveden pinnankorkeuteen rajoittuivat tutkituilla louhimoalueilla alle 50 m etäisyydelle louhimoiden reunasta.

Pinta- ja pohjavesivaikutusten hallinta

• Lupamääräysten mukainen pinta- ja kuivatusvesien käsittely ja seuranta;
• Poltto- ja voiteluaineiden sekä räjähdysaineiden määräysten mukainen, vastuullinen käyttö ja varastointi
• Koneiden pesu- ja huoltoalueen vesien pito erillään ympäristöön pumpattavista vesistä

Luonnonkivenlouhinnan jätteet ja sivukivet

• Luonnonkivituotannossa syntyviin kuuluvat öljyjäte, yhdyskuntajäte ja metallijätteet. Kaivannaisjätteitä ovat puolestaan sivukivet, selkeytysaltaiden lietteet ja pintamaat;
• Sivukivi on louhittua kiveä, jota ei pystytä suoraan hyödyntämään varsinaisessa luonnonkivituotannossa. Kallio saattaa olla liian rikkonaista, jolloin siitä ei saada tarpeeksi suuria tuotantolohkareita, tai se on väriltään liian vaihtelevaa;
• Luonnonkivituotannon pääkivilajit ovat pääsääntöisesti kestäviä ja heikosti rapautuvia, eivätkä aiheuta ympäristölle vaaraa tai happamoitumista ja siihen liittyviä sivuvaikutuksia
• Sivukiven käyttökohteita ovat esim. kiviaineskäyttö, ympäristörakentamisen kohteet, tien- ja radanrakentaminen, vesi- ja satamarakentaminen, patojen verhoilu, hiekoitus, betonin valmistus sekä teollisuusmineraalien raaka-aine (kvartsi, maasälpä, talkki)
• Sivukiven käytön haasteena on louhimoiden sijainti kaukana käyttökohteista, mikä nostaa kiven kuljetuskustannuksia

Luonnonkiven louhinnan ja luontoarvojen yhteensovittaminen

Luonnonkivilouhimon vaikutukset elolliseen ja elottomaan ympäristöön ovat paikallisia. Ympäristönsuojelulain ja luonnonsuojelulain tavoitteena on kuitenkin ylläpitää hyväksyttävää kokonaistilaa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi voidaan yksittäisen kohteen lupaharkinnassa hyödyntää valtakunnallisiin alueidenkäyttö-tavoitteisiin ja alueellisiin maankäyttösuunnitelmiin perustuvia kaavoja, GTK:n luonnonkivien etsintätutkimusten tuloksia, maa-ainestenoton valtakunnallisia suojeluselvityksiä (esim. arvokkaat kallioalueet, pohjavesialueet ja pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamisen ns. POSKI-selvitykset) sekä huomioida erilaiset suojelualueet tai maisema-alueet tai luonnonmuistomerkit ja niiden ominaisuudet. Erillinen luontoselvitys tehdään kohdealueen luonnon lähtötilanteen, tai olemassa olevan toiminnan ollessa kysymyksessä, vallitsevan tilanteen, selvittämiseksi. Luonnonsuojelun ja yritystoiminnan tarpeiden yhteensovittaminen edellyttää valtakunnallisten, seudullisten ja alueellisten suunnittelujärjestelmien käyttöä ja kehittämistä. Kaivosalan malmiesiintymien geologinen ympäristö ja sitä kautta myös luonnonympäristö ovat luonnonkiviesiintymiin verrattuna erilaisia. Esimerkiksi määritettäessä kohteelle tarvittavia alkuselvityksiä, nämä eroavaisuudet tulee tuntea.

Luonnonkivilouhimon maisemointi

• Luonnonkiven louhinnan loputtua louhimo maisemoidaan. Maisemointitoimet ovat alueen turvalliseksi saattaminen, siistiminen, pintamateriaalien levitys, kasvillisuuden palauttaminen ja alueelle soveltumattoman käytön estäminen
• Maisemoinnin tavoitteena on saattaa alue turvalliseksi ja sopeuttaa se ympäröivään luontoon ja maisemaan sekä vähentää ottamistoiminnan haitallisia vaikutuksia ympäristöön
• Maisemoinnissa tulee louhimoiden erityispiirteet säilyttää ja edistää ottamisalueen jälkikäyttömahdollisuuksia. Myös sivukivien myöhemmän käytön tulee olla mahdollista. Luonnonkivilouhimon erityispiirteitä ovat pysyvät vaakatasot, tiivis ja ehyt pohja, vesiallas ja sivukivikasat.

Esimerkkejä luonnonkivilouhosten maisemoinnista saa Suomalainen kivi -sivuilta.

Luonnonkivilouhimon jälkikäyttö

• Louhimo on vapaa jälkikäyttöä varten sen jälkeen kun louhimon maisemointi on hyväksytysti suoritettu. Louhimo voi olla maisemoituna kauankin ennen kuin sille tulee uutta käyttöä. Maisemointi ja jälkikäyttö eivät ole siis käsitteellisesti sama asia. Jälkikäytön toteuttaminen ja suunnittelu eivät lain mukaan kuulu maa-ainesluvan haltijalle;
• Jälkikäytön suunnittelussa tulee hyödyntää louhimon erityispiirteitä, joita ovat avolouhoksen pohjalle muodostuva vesiallas, jyrkät ja pysyvät seinämät, louhinnasta muodostuvat vaakatasot ja sivukivikasat;
• Jälkikäyttömahdollisuuksia ovat mm. metsätalousmaa, virkistys- ja harrastealueet, vesiviljely, kalliorakentaminen, varastointi sekä tutkimus ja koulutusalueet.

Katso video luonnonkivilouhimon mahdollisesta jälkikäytöstä

Parhaat käytännöt louhimotoiminnan suunnittelussa

Paras tulos suunnitteluvaiheessa saavutetaan, kun toiminnanharjoittaja, valvontaviranomaiset ja ympäristöasiantuntijat toimivat yhteistyössä jo suunnittelun varhaisessa vaiheessa. On myös tärkeää, että toiminnanharjoittaja on valmis myös taloudellisesti panostamaan suunnittelutyöhön. Ympäristövaikutusten mallintaminen ja arviointi on parasta hankkia asiantuntijatyönä jo siksi, että tuotetut dokumentit olisivat riittävän laadukkaita lupahakemusten liitteiksi. Tieto ympäristövaikutuksista ja niiden leviämisen ehkäisemisestä edesauttaa suurten louhimorakenteiden, kuten sivukivikasojen, sijoitusvaihtoehtojen selvittämisessä. Louhimoalueiden suunnittelussa huomioidaan toiminnan turvallisuuden ja tehokkuuden kannalta parhaat kulkureitit ja mm. tukitoiminta-alueen, varastoalueen ja kaivannaisjätteen jätealueen sijainti. Melu- ja pölypäästöjen leviämisen estämiseksi työvälineisiin liittyvien teknisten ratkaisujen lisäksi voidaan tarpeen mukaan rakentaa erilaisia suoja-aitoja ja -valleja. Pitemmän päälle onnistunut suunnittelu vähentää toiminnanaikaisia kustannuksia.

Yhteydenpito valvontaviranomaisiin nopeuttaa varsinaista lupaprosessia, kun hakemukset pystytään toimittamaan mahdollisimman täydellisinä eikä täydennyspyyntöjen tekemiseen ja niihin vastaamiseen kulu aikaa. Tiedottaminen louhintapaikkakunnan asukkaille ja yhteydenpito louhimon rajanaapureihin parantaa usein ympäristön asennoitumista hankkeeseen.

Parhaat käytännöt tuotannon aikana

Ympäristön kannalta parhaat käytännöt voidaan jakaa toimintamalleihin (alla) ja käytännön ratkaisuihin. Osa alla esitetyistä toimintamalleista kuuluu ns. normaaliin louhimotyöskentelyyn.

Ympäristön kannalta parhaita toimintamalleja ovat:

• Ympäristöasioiden huomioiminen louhimosuunnittelussa
• Yleinen ympäristöä huomioiva asenne ja turhan häiriön välttäminen
• Yhteydenpito oleellisiin viranomaistahoihin ja lähiympäristön asukkaisiin
• Laadukkaan ja päästöjä vähentävän tekniikan suosiminen työvälineissä
• Louhimon toiminnan valvonta ja työnjohto
• Louhimoalueen siisteydestä ja jätehuollosta huolehtiminen
• Käyttökirjanpito ja käytöntarkkailu
• Vaikutusten tarkkailu ja kirjaaminen

Lähde: Romu, I. 2014. Parhaat ympäristökäytännöt (BEP) luonnonkivituotannossa. helsinki, Ympäristöministeriö, 133 s.

Kiviainestuotanto

Kiviaineksia tuotetaan sekä kalliosta ja sora- ja hiekkaharjuista murskaamalla. Kiviainesten tuotannon ympäristövaikutukset ja haasteet ovat varsin samanlaiset kuin luonnonkivituotannossakin, etenkin kun kyseessä on kalliokiviaines. Murskauksen vuoksi pölypäästöt ovat suuremmat, mihin pitää kiinnittää erityisesti huomiota. Harjut muodostavat kuitenkin lisähaastetta pohjavesivarantojen sekä harjuluonnonympäristöarvojen suhteen.

Kiviainesalan suurimmat ympäristövaikutukset aiheutuvat raskaan materiaalin kuljetuksista. Kuljetukset aiheuttavat päästöjä, melua ja pölyä. Haitat pienenevät, kun kiviainesta on saatavilla lähellä rakentamispaikkaa. Tämä alentaa myös rakentamisen hintaa.

Kiviaineshuollon järjestäminen kestäväksi vaatii, että kiviaineshuolto otetaan huomioon jo alueiden käyttöä suunniteltaessa, kaavatasolla. Esimerkiksi maakuntakaavoissa alueita on jaettu niihin, joilla kiviaineksen ottaminen pitäisi sallia, ja niihin, joilla se pitäisi kieltää.

Uusia asuinalueita kaavoitettaessa kaavoituksen ehtona olisi hyvä olla rakennusten energiatehokkuuden ja saavutettavuuden ohella se, miten kaukaa kiviaines pitää kuljettaa alueelle.

Kiviaines on uusiutumaton mutta kierrätettävä luonnonvara. Siksi myös kiviaineksen välivarastointiin ja kierrättämiseen on varattava alueita. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on ongelmana, mihin sijoittaa rakentamisesta yli jäänyt kiviaines. Se olisi yhä käyttökelpoisia, mutta sijoituspaikkojen puute aiheuttaa kiviainesrallin, joka kasvattaa rakentamisen hiilijalanjälkeä ja hintaa.

Takaisin ylös