Suomen mineraalivarannot

Mineraalivarantojen luokittelu

Mineraaliset raaka-aineet ovat uusiutumaton luonnonvara. Mineraalivarantojen absoluuttinen määrä vähenee louhinnan myötä, mutta emme kuitenkaan tiedä, kuinka suuri tämä reservi todellisuudessa on. On selvää, että kaikkia esiintymiä ei ole vielä löydetty. Uusiutumattomienkin luonnonvarojen tunnettujen varantojen määrä voi kasvaa, mm. etsintätyön tuloksena.

Mineraalivarannot voidaan jakaa löydettyihin ja löytymättömiin mineraalivarantoihin (kuva 1). Löydetyt mineraalivarannot jakautuvat identifioituihin varantoihin, joita ei ole vielä hyödynnetty, sekä menneeseen tuotantoon (ts. hyödynnettyihin varantoihin). Löytymättömiä mineraalivarantoja ei nimityksen mukaisesti ole vielä löydetty, vaan kyse on menetelmästä, jossa asiantuntijoiden arvio löytymättömien esiintymien lukumäärästä yhdistetään siihen, mitä kyseisen esiintymätyypin tunnettujen esiintymien ko´on ja pitoisuuksien vaihtelusta tiedetään.

Löydetyt mineraalivarannot

Mineraalivarantoarviot perustuvat malminetsintään, kairauksiin ja muihin geologisiin tutkimuksiin, joiden täytyy olla jonkun tietyn standardoidun raportointikoodin mukaisia. Tällaisia ovat esimerkiksi Crirsco, Jorc ja Ni 43-101. Identifioidut mineraalivarannot (kts. edellinen kappale) jaetaan kolmeen luokkaan: inferred (”mahdolliset”), indicated (”osoitetut”) ja measured (”mitatut”). Näistä inferred-luokkaan  kuuluvat varannot tunnetaan huonoiten ja measured-luokkaan kuuluvat varannot tunnetaan parhaiten. Yksityiskohtaisia tietoja Suomen mineraalivarannoista on saatavissa European Minerals Yearbookista (valitse ensin maa-valikosta Finland ja tämän jälkeen avautuvasta taulukosta resource-välilehti).

Malmivarat

Malmivarat muodostuvat mineraaliesiintymien taloudellisesti hyödynnettävissä olevasta osasta. Näin ajatellen malmivarat kuuluvat mineraalivarantoihin. Toisinaan mineraalivarannoilla kuitenkin tarkoitetaan malmivarojen ”vastakohtaa” eli esiintymiä, jotka eivät ole taloudellisesti hyödynnettävissä tai niiden hyödyntämismahdollisuuksista ei ole riittävää varmuutta. Näin ajatellen sekä mineraalivarannot että malmivarat muodostaisivat molemmat oman itsenäisen kokonaisuutensa. Käytännössä jokaisen virallisen malmivara-arvion osalta onkin syytä erikseen tarkistaa, sisältyykö malmivara-arvio mineraalivarantoarvioon vai ei, sillä käytäntö voi vaihdella samaankin raportointikoodiin perustuvien raporttien välillä. Kaivosten hyödyntämät raaka-aineet kuuluvat yleensä malmivaroihin, mutta toisaalta kaikki malmivarat eivät sijaitse kaivoksissa. Malmivarat jaetaan kahteen luokkaan: todennäköisiin (probable) ja toteennäytettyihin (proved). 

Suomessa on tonnimääräisesti mitattuna hyvin suuret rauta-, kromi- ja rikkimalmivarat. Ne sisältävät 45 Mt rautaa (Fe), 12 Mt kromioksidia (Cr₂O₃) ja 2 Mt rikkiä (S). Käyttökohteensa perusteella rikkivarat kuuluvat etupäässä teollisuusmineraalivaroihin. Edellä mainittujen arvoaineiden lisäksi Suomen malmivarat sisältävät 932 kt kuparia (Cu), 453 kt nikkeliä (Ni),  146 kt sinkkiä (Zn), 33 kt kobolttia (Co), 28 kt litiumoksidia (LiO₂) ja 11 kt lyijyä (Pb). Jalometallien osalta malmivarat sisältävät 421 t hopeaa (Ag), 195 t kultaa (Au), 33 t platinaa (Pt) ja 25 t palladiumia (Pd).

Taulukko 1. Suomen metallimalmivarojen sisältämät metallimäärät (päivitetty huhtikuussa 2015). Lukuja tulee pitää vain suuntaa-antavina mm. eri raportointikoodien kesken tehtyjen yhteenlaskujen vuoksi.

Arvoaine	Määrä	Kemiallinen kaava
Rauta	45 milj. t	Fe
Kromitrioksidi	12 milj. t	Cr2O3
Rikki	2 milj. t	S
Kupari	932 kt	Cu
Nikkeli	453 kt	Ni
Sinkki	146 kt	Zn
Koboltti	33 kt	Co
Litiumdioksidi	28 kt	LiO2
Lyijy	11 kt	Pb
Hopea	421 t	Ag
Kulta	195 t	Au
Platina	33 t	Pt
Palladium	25 t	Pd

 

Yllä esitetyt luvut ovat peräisin GTK:n ylläpitämästä tilastosta, joka perustuu tietyillä raportointikoodeilla ilmoitettuihin malmivaroihin. Luvuissa on mukana sekä toteennäytetyt (proven) että todennäköiset (probable) malmivarat. Luvut tulee kuitenkin ilman tarkempaa tarkastelua ymmärtää vain suuntaa-antaviksi. Taulukossa on mukana kunkin esiintymän osalta huhtikuussa 2015 saatavissa olleet uusimmat malmivara-arviot. Joidenkin esiintymien osalta arvio saattoi siis olla vanhentunut. Lisäksi jotkin luvuista sisältävät kahdella eri raportointikoodilla (esim. JORC ja NI43-101) raportoitujen malmivarojen summia, mutta malmivarojen tarkka ilmoittaminen edellyttäisi tulosten muuntamista jonkin tietyn raportointikoodin mukaiseksi ennen yhteenlaskua. Malmivaroja esitettäessä pitäisi ilmoittaa arvioinnin ajankohta sekä käytetty raportointikoodi, mutta edellä mainittujen seikkojen vuoksi niiden esittäminen koko maan malmivarat käsittävän taulukon yhteydessä on ongelmallista. Yksityiskohtaisia tietoja Suomen malmivaroista on saatavissa European Minerals Yearbookista  (valitse ensin maa-valikosta Finland ja tämän jälkeen avautuvasta taulukosta reserve-välilehti).

On myös syytä huomioida, että vaikka Talvivaaran kaivoksella on valtavat nikkelin, sinkin, kuparin ja koboltin mineraalivarannot, kaivos ei ilmoita erikseen malmivarojensa määrää, ja siksi niitä ei ole mukana taulukossa 1.

Jos esimerkiksi Suomen nikkelimalmivarojen sisältämän nikkelin määrä kerrottaisiin nikkelin maailmanmarkkinahinnalla, saataisiin nikkelimalmivarojen ns. in situ -arvoksi 6,7 miljardia €. In situ -arvo ei kuitenkaan ota huomioon mitään niistä kustannuksista, jotka liittyvät esimerkiksi malmin louhintaan, rikastukseen ja metallin valmistukseen. Sekä kultamalmivarojen sisältämän kullan että kuparimalmivarojen sisältämän kuparin in situ -arvo on 5,2 miljardia €. Laskuissa on käytetty Maailmanpankin julkaisemia hintatietoja vuodelta 2014.

Vaikka Suomessa ei tuotetakaan rautamalmia, Suomella on malmivarojensa perusteella erinomainen potentiaali raudan suhteen. Suomen rautavarat eivät sijaitse toiminnassa olevien kaivosten, vaan ns. kaivosprojektien yhteydessä. Kaivosprojekti tarkoittaa kaivoksen esiastetta, joka saattaa myöhemmin kehittyä toimivaksi kaivokseksi.

Suomen kromivarat sijaitsevat Kemin kaivoksessa ja rikkivarat Pyhäsalmen ja Hituran kaivoksissa. Kevitsan kaivoksessa on Suomen suurimmat kupari-, nikkeli- ja kobolttivarat, ja Pyhäsalmen kaivoksessa suurimmat sinkkivarat.

Litium esiintyy spodumeeni-nimisessä mineraalissa, ja Suomen spodumeenivarannot kuuluvat Euroopan suurimpiin. Litiumin tuotannon on suunniteltu alkavan lähivuosina.

Suomen suurimmat hopeavarat liittyvät Taivaljärven kaivosprojektiin; seuraavaksi suurimmat hopeavarat on Pyhäsalmen kaivoksessa. Kittilän kaivoksessa on Suomen ylivoimaisesti suurimmat kultavarat ja Kevitsan kaivoksessa suurimmat platinaryhmän metallien varat.

Löytämättömät mineraalivarannot

Löytämättömien mineraalivarantojen arviointi on tilastollisia menetelmiä hyödyntämällä tehtyä arviointia siitä, kuinka paljon jollain tietyllä alueella enintään kilometrin syvyydessä sijaitsevat toistaiseksi löytämättä olevat mineraalivarannot sisältävät jotain tiettyä metallia jollain tietyllä todennäköisyydellä. Näitä arviointeja ei pidä sekoittaa varsinaisiin malmivara- tai mineraalivarantoarvioihin.

Löytämättömät mineraalivarannot voidaan jakaa spekulatiivisiin ja hypoteettisiin varantoihin (kuva 1). Spekulatiivisiin varantoihin liittyy enemmän epävarmuustekijöitä kuin hypoteettisiin. Spekulatiiviset mineraalivarannot tarkoittavat jonkin tietyn, tunnetun esiintymätyypin löytämättömiä varantoja alueella, josta ei tunneta kyseisen tyypin mineraaliesiintymiä. Sillä voidaan tarkoittaa myös sellaisen esiintymätyypin varantoja, joiden taloudellisia mahdollisuuksia ei olla vielä ymmärretty. Hypoteettiset mineraalivarannot tarkoittavat jonkin tietyn, tunnetun esiintymätyypin  löytämättömiä varantoja alueella, josta tunnetaan kyseisen tyypin mineraaliesiintymiä. Em. alueilla tarkoitetaan ns. permissiivisiä alueita (permissive tract), joille löytämättömien mineraalivarantojen etsintä keskittyy. Ne on rajattu siten, että geologiset olosuhteet niiden alueella ovat suotuisia jonkin tietyn mineraaliesiintymän olemassaolon suhteen.

GTK:ssa on suoritettu löytämättömien mineraaliesiintymien arviointia vuodesta 2008. Platinan, palladiumin, nikkelin, kuparin, sinkin ja kullan määrä Suomessa on arvioitu kahdeksan tärkeimpänä pidetyn mineraaliesiintymätyypin osalta. Jotkin näistä esiintymätyypeistä sisältävät yleensä muitakin tärkeitä metalleja, kuten kobolttia, molybdeeniä, lyijyä tai hopeaa. Niitä voitaisiin mahdollisesti hyödyntää sivutuotteina, ja siksi niidenkin määrä arvioitiin. Joitain tärkeitäkin esiintymätyyppejä jouduttiin jättämään arvioinnin ulkopuolelle eri syistä. Kromin, titaanin, vanadiinin, fosforin, litiumin ja harvianaisten maamettalien löytämättömät mineraalivarannot on suunniteltu arvioitavan GTK:ssa vuosien 2016−2019 aikana. Tehty arviointityö käsittää hypoteettiset varannot ja myös spekulatiivisia varantoja (määritelmät löytyvät tekstistä ylempää). Arviointityössä ei voida ottaa huomioon kaikkia niitä taloudellisia, teknisiä ja sosiaalisia tekijöitä ja ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat mineraaliesiintymän hyödyntämiseen. Siksi ei voida ajatella, että arviointi kattaisi yksinomaan taloudellisesti hyödynnettävissä olevia löytämättömiä mineraaliesiintymiä, vaikka työssä lähtökohtaisesti pyritäänkin rajoittumaan niihin.

Malmiotolliset alueet

Tunnetut mineraaliesiintymät ja kaivokset keskittyvät ns. malmiotollisille alueille. Niissä kallioperän kivilajit ja geologiset prosessit ovat olleet malminmuodostukselle suotuisia, ja siksi malmipotentiaali eli mahdollisuus löytää taloudellisesti hyödynnettäväksi kelpaavia mineraaliesiintymiä on niissä tavallista suurempi. Metallisille malmeille ja teollisuusmineraaleille määritetyt malmipotentiaaliset alueet esitetään alla olevissa kartoissa. Malmiotollisilla alueillakin mineraaliesiintymät ovat keskittyneet malminmuodostuksen kannalta suotuisiin rakenteisiin ja kivilajeihin.

Malminetsintä keskittyy usein malmipotentiaalisille alueille ja tunnettujen mineraaliesiintymien ympäristöön. Uusia malmiesiintymiä voidaan toki löytää myös muualtakin kuin malmipotentiaaliseksi määritetyiltä alueilta. Suomen kallioperä tunnetaan hyvin vain pintaosistaan, ja tieto pintaosistakin on puutteellista siellä, missä kallioperä jää paksujen maakerrosten tai laajojen suo- ja järvialueiden alle. Kallioperän syvyyksistä saadaan epäsuorasti tietoa erilaisten geofysikaalisten mittausten avulla, mutta suoran tiedon saanti edellyttää kairaamalla tehtävää näytteenottoa (katso Malminetsintä). Useimmiten kairaukset ulottuvat vain 100–200 metrin syvyyteen. Joitain merkittäviä esiintymiä, kuten Kittilän kultamalmia, Kevitsan nikkeli-kupariesiintymää ja Kemin kromimalmia, on tutkittu kairaamalla jopa kilometrin syvyyteen. Tavallisesti näin syvälle kairataan vain tunnettuja esiintymiä. Suomen kallioperän syvyyksissä saattaakin olla vielä lukuisia löytämättömiä malmiesiintymiä.