Maaperän erityispiirteet

Näyttävät siirtolohkareet ovat geomatkailukohteita. Onkiniemen kiikkukivi Sysmässä komeilee Aimo Kejosen Suomen 100 geologista kohdetta-kirjan kannessa.

Aimo Kejonen on koonnut 100 Suomen geologista kohdetta kirjaksi.

Moreeni  
Siirtolohkareet
Hiekka- ja soraharjut
Savi, siltti, hiesu ja hieta
Turve
Muinaisrapaumat
Maankohoaminen

Suomen maaperä on pääosin muodostunut jääkauden aikaisen jäätikön toiminnan ja sen sulamisen tuloksena. Jääkauden jäljet näkyvät kaikkialla maisemassamme ja kertovat muinaisista ilmastonmuutoksista. Jääkausi on synnyttänyt merkittävät hiekka ja soravaramme, joita käytetään mm. rakentamisessa.

Moreeni

Suomen maaperä muodostuu pääosin moreenista. Se koostuu maa-aineksesta, jonka jäätikkö on rouhinut kallioperästä, jauhanut, kuljettanut ja kerrostanut. Moreeni muodostaa tyypillisesti maaperämme pohjakerroksen, joka sijaitsee suoraan jäätikön uurtaman kallioperän päällä. Moreeni on huonosti lajittunutta, eli se sisältää kaikenkokoista maa-ainesta hienojakoisesta savesta suuriin kivenlohkareisiin. Koska jääkausia on ollut useita, tietyissä paikoissa Suomessa voidaan nähdä useita eri ikäisiä moreenikerrostumia. Niitä voivat erottaa lämpimien kausien turvekerrostumat.

Siirtolohkareet

Lohkaremaisemointia Espoonlahdessa. Kuva Toni Eerola, GTK.

Lohkaremaisemointia Espoonlahdessa. Kuva: Toni Eerola, GTK.

Suuret siirtolohkareet ovat yksi näkyvimmistä jääkauden merkeistä maassamme. Jäätikkö on kaapannut nämä lohkareet kallioperästä ja kuljettanut niitä alkuperäisiltä paikoiltaan. Jään sulaessa lohkareet ovat jääneet paikalleen. Ne ovat saattaneet kulkeutua kymmeniä, jopa satojakin kilometrejä, mutta useimmiten vain noin 5 km. Suomesta on kulkeutunut siirtolohkareita aina Saksaan ja Puolaan asti. Malmipitoiset lohkareet ovat tärkeitä johtolankoja paikannettaessa niiden alkuperäistä lähdettä, joka on jokin mineraaliesiintymä. Tällä tavalla on löydetty useita malmiesiintymiä, jotka ovat myöhemmin johtaneet kaivoksen perustamiseen kyseiselle paikalle. Isot ja näyttävät lohkareet ovat geomatkailukohteita. Maisema-arkkitehtuurissa lohkareita hyödynnetään kulkuväylien maisemointiin, parkkipaikkojen rajaukseen ja kulkuesteinä.

Hiekka- ja soraharjut

Jääkauden ajan kesinä ja jääkauden päättyessä jäätikkö suli ja sen sulamisvedet muodostivat jäätiköanalaisia jokia. Joet kerrostivat hiekkaa ja soraa harjuiksi. Salpausselän hiekka- ja sora kerrostuivat reunamuodostumiksi viime jääkauden viimeisessä vaiheessa, kun äkillinen kylmeneminen johti jo perääntymässä olevan jäätikön reunan pysähtymiseen. Suuret määrät hiekkaa ja soraa kerrostuivat delttamuodostumiksi jäätikön reunalle. Hiekka- ja soraharjut ovat näkyviä muinaisen ilmastonmuutoksen muitomerkkejä maisemassamme ja samalla merkittävä luonnonvara.

Harjun synty

Harjun synty. Jäätikön sulamisvedet muodostavat jäätikön sisäisen joen, joka kuljettaa ja kerrostaa hiekkaa ja soraa harjuiksi. 1. Kallio, 2. Moreeni, 3. soraa ja hiekkaa ja 4. jäätikkö. Kuva: Harri Kutvonen, GTK.

Harjun poikkileikkaus. 1. Kallio, 2. Moreeni, 3. Soraa, 4. Savea, 5. Hiekkaa. Harjut ovat merkittäviä kiviaines- ja pohjavesivarantoja. Kuva: Harri Kutvonen, GTK.

Harjun seinämä soranottoalueella hiekka- ja sorakerroksineen. Kuva Harri Kutvonen, GTK.

Harjun seinämä soranottoalueella hiekka- ja sorakerroksineen. Kuva: Jouko Niemelä, GTK.

 

Savi, siltti, hiesu ja hieta

Nykyiset pellot ovat muinaista merenpohjaa, jonka maankohoaminen on nostanut esiin. Nämä avarat savikot koostuvat savesta, siltistä, hiesusta ja hiedasta, eli hienorakeisista sedimenteistä, jotka kerrostuivat veteen. Näissä kerrostumissa voidaan nähdä jääkauden jälkeisiä Itämeren eri vaiheita. Ne ovat tärkeitä maanviljalykselle, mutta savea käytetään myös rakentamisessa sen tiiviyden vuoksi. Suomen rannikkoalueilla esiintyy nk. happamia sulfaattimaita. Ne ovat hienorakeisia sulfidipitoisia sedimenttejä, jotka kerrostuivat Litorinameren pohjalle noin 8500-4000 vuotta sitten. Nykyisin nämä alueet ovat usein viljelyskäytössä tai turvesoiden pohjalla. Hapettomassa tilassa pohjavesipinnan alapuolella ne eivät aiheuta haittaa, mutta maankohoamisen ja maankäytön kuten ojituksen ja maiden kuivatuksen myötä pohjavedenpinta laskee ja kyseiset kerrokset altistuvat hapettumiselle ja sitä kautta myös happamoitumiselle. Rikki esiintyy sulfaattimaissa tyypillisesti rautasulfideina, joista muodostuu hapettumisen seurauksena rikkihappoa, joka aiheuttaa maaperän ja vesistöjen happamoitumista, sekä haitallisten metallien liukenemista maaperästä. Geologian tutkimuskesku kartoittaa parhaillaan Suomessa esiintyviä happamia sulfaattimaita (GTK - happamat sulfaattimaat).

Turve

Maan kohotessa painanteisiin jäi suljettuja järviä, jotka vähitellen rehevöityivät, kasvoivat umpeen ja soistuivat. Orgaaninen aines kerrostui soihin muodostaen turvetta. Turve on kotimainen energialähde ja turvetuotannossa on alle prosentti maamme soiden pinta-alasta. Turpeella on kuitenkin monta muutakin käyttöä: kasvuturvetta viedään ulkomaille ja turvetta käytetään myös terapeuttisesti (turvekylvyt) sekä kosmetiikassa.

Muinaisrapaumat

Edellä mainittujen maaperälajien lisäksi Lapissa on muinaisia syviä ja paksuja kallioperän rapaumia, savisia maannoksia, jotka muodostuivat jääkausien välissä vallitsevan lämpimän ja kostean Eem-kauden aikana.

Maankohoaminen

Suomen vapauduttua jäätikön painosta, maankamara alkoi kohota. Maankohoaminen on paljastanut muinaisia merenrantoja, jotka sijaitsevat nyt muuta ympäristöään korkeammalla. Huomattavampia näistä muinaisista rantaterasseista ovat pirunpellot, jotka ovat muodostuneet veden huuhtoessa hienomman aineksen pois, jättäen vain isommat ja painavemmat lohkareet. Pirunpellot ja muut muinaisrantakohteet ovat monesti suojeltuja ja toimivat geomatkailukohteina.

Maan kohoaminen paljastaa muinaisrantoja.

Maan kohoaminen paljastaa muinaisrantoja.

 

Maailmanperintökohde Korkea Rannikko/ Merenkurkun saaristo

Takaisin ylös